LEVYARVIO
|
13.4.2010
Ei pyhäkoululaisille
Nick Curranin uusi levy "Reform School Girl"
saattaa äkkiseltään kuulostaa harmittomalta
rock & rollilta, mutta pinnan alta paljastuu
sovinnaisuuden päälle karkaava räävitön
teksasilainen.
I'm gonna kill my baby, I'm gonna murder my
baby; I'm gonna kill my baby if she don't quit
messin' around.
Nick Curran kuvailee musiikkiaan
seitsemäntoista lasinsiruihin sekoitetun
erityyppisen muusikon cocktailiksi.
|
|
Luonnehdinnassa on vinha perä, mutta viimeisimmän albumin "Reform School Girl"
yhteydessä se on hieman yliampuva: levy on lähes tyystin omistettu
50-lukulaiselle rock & roll -meiningille. Kokonaisuus on toki koristeltu Curranille
ominaisella rosoisuudella.
Heti ensimmäinen kappale "Tough Lover" kertoo, että levyllä rokataan ja rullataan
kuin viimeistä päivää. Curran revittelee laulussa kuin Little Richard ikään.
Saksofonisoolot ovat vauhdikasta mannaa.
Myös neljäntenä kuultava raita on meno-osastoa. Aivan 50-luvun
konservatiiviseen ilmastoon se ei sopisi: kappale tottelee nimeä "Kill My Baby"!
Teksasilaiskepittäjä Curran yltyy levyn riehakkaimpiin kitarasooloihin juuri tällä
biisillä.
Nimikappale "Reform School Girl" on levyn erottuvin. Se on kaikkein uskollisin
vanhoille perinteille, ja muistuttaa erityisen paljon The Shangri-Las -yhtyettä.
Lisäksi kokonaisuudesta pomppaavat edukseen rockabilly-sävyinen "Ain't No
Good", Buddy Hollyn mieleen tuova "Baby You Crazy" sekä levyn ainoa
varsinainen slovari, hieman jazzia henkivä "Dream Girl".
Albumi harhauttaa huolimattoman kuulijan. Musiikin voi luulla olevan harmitonta
rokkia tai poppia, mutta korvien avaaminen sanoituksille avaa uuden maailman.
"Kill My Babyn" lisäksi monet muutkin kappaleet kertovat kapinallisuudesta jo
nimillään: "Psycho", "Filthy", "Lusty L'il Lucy". Viiden ja kuuden vuosikymmenen
takaisessa maailmassa biiseille olisi ollut luvassa vain soittokieltoa.
Valtavirtaisuudelle näytetään sormea visuaalisestikin: kansikuvissa seikkailee
Curranin lisäksi läpeensä tatuoitu, vähäpukeinen naishenkilö.
"Reform School Girl" -levylle on luotu vanhaa rock & roll -perinnettä vastaava
soundimaailma. Curranin kovilla, välillä ylikierroksilla käyvä vokaalityöskentely tuo
siihen omaleimaista karkeutta. Jokainen muusikko täyttää ruutunsa moitteetta.
Erikoiskiitokset kuuluvat töitä paiskiville saksofonisteille, Jon Doylelle ja Dan
Torosianille. Jason Riccin pistäytyminen huuliharpussa yhdellä kappaleella on
mojova lisä.
Albumi on neljästätoista kappaleesta huolimatta kohtuumittainen. Suuri
kappalemäärä kuitenkin johtaa siihen, että levy toistaa itseään viimeistään
hieman puolivälin jälkeen. Perinteisen soundin ja räväkän esiintymisen
vastakkainasettelu on toimiva idea, mutta kokonaisen pitkäsoiton
johtoajatukseksi siitä ei riitä potkua.
Muusikontöiden ohella Nick Curranilla on suuri vaihe yksityiselämässään. Hänellä
diagnosoitiin syöpä viime tammikuussa. Mies itse on ollut erittäin toiveikas
toipumisensa suhteen; hän onkin lähdössä takaisin tien päälle toukokuun lopussa.
PASI TUOMINEN
Nick Curran & The Lowlifes: Reform School Girl. Eclecto Groove, 2010
Nick Curran (laulu, kitara), Billy Horton (basso, lyömäsoittimet, taustalaulu), Derek
Bossanova (piano, taustalaulu), Jon Doyle (tenorisaksofoni), Dan Torosian (tenori-
ja baritonisaksofoni), Nikki K (rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu), Bobby Horton
(taustalaulu), Jason Ricci (huuliharppu), Chris Ruest (rytmikitara), Phil Alvin (laulu,
kitara), Barb & Rachel (taustalaulu)
Tuottajat: Nick Curran, Billy Horton
Linkit: Nick Curran, Eclecto Groove
.
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2010
.
|
|
