Blues-Finland.com - The No Refund Band: The No Refund Band

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO

29.1.2013
Bluesia vailla
palautusoikeutta
The No Refund Band operoi musiikkityylien
kohtauspaikan bluesimmalta laidalta.
Bändillä on oma juttunsa, vaikka esikuvien
vaikutus kuuluu ajoittain vahvana.

The No Refund Band starttaa levynsä varman
päälle. Avausraita "Blues Is My Business" ei
omaperäisyydellä ratsasta, vaan tarjoaa
tuttuja emmeitä uudelleen paketoituna. Stevie
Ray Vaughanin mieleen tuova funk-blues ja
levyn kannesta silmään osunut "Willie the

Wimp" ehtivät heti kärkeen herättää epäilykset: tulossa on taas yksi
Vara-Vaughan. Tiedättehän ne soittoilmeitä myöten kaiken Stevie Raylta
apinoineet kitarasankarit? Onneksi sentään No Refund Bandin nokkamies Ricky
Jackson osoittautuu omaksi persoonakseen, jonka maltillisessa soitossa SRV toki
tärkeänä vaikutteena kuuluu.

Tekstiltäänkin varsin trad-henkisen ("Blues is my business and the business is
good") alkulämmittelyn jälkeen erkaannutaan yllättäen bluesista. Bändi alkaa
vilkuilla maisemia ja laajentaa tyylikirjoa eri suuntiin. Eksymisen vaaraa ei
kuitenkaan ole, koska turhan kauaksi polulta ei missään vaiheessa poiketa. Levyn
piisitusina osoittautuukin monipuolisuudestaan huolimatta eheäksi
kokonaisuudeksi.

Toisena tuleva ja tunnelmaa rauhoittava "Come Down Slow" saa lisäsävyä
keinuvasta lattarikompista ja jazzikkaasta kitaroinnista. Jousisoittimin imelletty,
countryhenkinen "Fall Again" täyttää puolestaan levyn tunnelmaballadikiintiön.
Molemmille saattaisi löytyä kuuntelijoita myös perinteisiä rootspiirejä laajemmalta
sektorilta. Luultavasti tästä syystä ne onkin sijoitettu levyn alkupäähän tyrkylle.

Puolimatkan krouvissa bändi äityy äijäilemään. "Got Whiskey" luiskahtaa
tyylillisesti (miksei aiheensa puolestakin) southern rockin suuntaan. Bo Diddleyltä
poljentoa lainaava elämän veden ylistys kieltämättä piristää viskitömpsyn lailla.
Kosteissa aiheissa pysyttelee myös seuraavan kierroksen tarjoava akustinen
blues "One More Drink". Bluesimpaa linjaa täydentävät Tommie Lee Bradleyn
kanssa duetoitu verkkainen "Just To Be Blue" ja rennon letkeä, akustisen
soolokitaran kuljettama ränttätänttä "Top Side". Yhdessä nämä neljä laulua ovat
vahva näyttö bändin omasta tuotannosta.

Makoisia covereita

Levyn neljä lainaraitaa on taiten valittu. Ne lienevät useimmille kuulijoille
entuudestaan tuttuja, eivät kuitenkaan loppuun kaluttuja. Esimerkiksi "Eleanor
Rigby" ei ole The Beatlesin tuotannosta ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto
tämänkaltaisen bändin ohjelmistoon. No Refund Band onnistuukin tulkinnallaan
yllättämään iloisesti. Paul McCartneyn herkkä merkkiteos viedään kaikua
säästämättä ja trumpettisoolosta tinkimättä kauas alkulähteiltään, jonnekin
psykedelian ja bluesrockin välimaastoon.

Warren Haynesin gospelsävyinen "Soulshine" versioidaan asiaan kuuluvien
taustakuoron ja Hammondin maustamana. Vahvaääninen Tommie Lee Bradley
pääsee jälleen ääneen. Tämä lauluhan on perinteisesti mitä hedelmällisintä
kasvualustaa pitkällekin kitarasoololle. Tällä kertaa homma pidetään aisoissa, ja
soolovastuun jakajaksi on otettu saksofoni.

Hoyt Axtonin "Never Been To Spain" ja Stevie Rayn tutuksi tekemä "Willie The
Wimp" tarjoillaan levyn loppupuolella torvisektiolla ryyditettyinä makoisina
versioina. Ensin mainittu kohosi ensikuuntelulla allekirjoittaneen suosikkiraidaksi.
Aikoinaan Elviksenkin tulkitsema piisi paisuu erillisen trumpetti-intron ja
verkkaisen alun jälkeen häpeilemättä rokiksi. Levyn päättävä "Willie the Wimp"
sisältää kunnon soolopaikat torvisektion kaikille osille.

Nettisivuillaan No Refund Band ilmoittaa esikuvikseen Stevie Ray Vaughanin, B.B.
Kingin ja Grand Funk Railroadin. Muun muassa niiden vaikutus lopputuloksesta
löytyykin. Bändin omin linja sijoittuu jonnekin juurevien musiikkityylien
kohtauspisteeseen ja tarkemmin sanottuna sen bluesimalle laidalle. Vaikka aluksi
muuta pelkäsinkin, on myös SRV osattu ja maltettu pitää vain yhtenä esikuvana.
Eipä tämän levyn kanssa palautusoikeutta osaa edes kaivata.

MARKO AHO

The No Refund Band: The No Refund Band, 2012

Ricky Jackson (laulu, kitara, taustalaulu), Tommie Lee Bradley (taustalaulu), Mike
Crownover (kitara), Rik Robertson (basso), Walter Cross (rummut)

Vierailijat: Diamond Jim Brady (trumpetti, flyygelitorvi), Anthony Terry (baritoni-,
tenori- ja sopraanosaksofonit), Max Dyer (sello), Aleph Yonker (viulu), Travis Doyle
(Hammond B3), Randy Wahl (piano), James Metaclf (kongat), Tyson Sheth
(virvelirumpu, helistin)

Linkit: The No Refund Band, Frank Roszak Promotions
.

.

Jaa juttu profiilissasi: |