Blues-Finland.com - Puistoblues 2010 - Blueskatu ja klubit

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

8.7.2010 Kuvagalleria Pääkonserttiraportti Olli Siikanen Trio Blueskadulla
Puistobluesin katu- ja klubikatsaus
Pääkonsertin lisäksi Järvenpäässä kuultiin rytmimusiikkia kaupungin
keskustan Blueskadulla sekä useissa illanviettopaikoissa. Vauhdissa oli
kymmeniä bändejä ja artisteja.

Kesän 2010 Järvenpään Puistobluesin katu- ja klubiohjelmisto tarjosi laadukasta
meininkiä jokaiseen makuun. Keskustassa sijainneelle Blueskadulle oli tehty
oikeaan osuvia muutoksia, sillä kaikelle oli nyt omat, selkeät paikkansa.

Levymyyntipisteet olivat heti kadun alkupäässä, ja lapsille suunnattu ohjelma
taikureineen ja muine ohjelmanumeroineen oli sijoitettu Blueskadun keskivaiheille.

Sibelius-aukiolla ollut Vartti-lava tarjosi livemusiikkia keskiviikosta perjantaihin.
Esityksiä pystyi seuraamaan myös läheisyyteen pystytetyltä ja varsin suositulta
terassilta. Ruokailukojut olivat myös ahkerassa käytössä aivan kivenheiton
päässä.

Keskiviikko: perustavarasta vaihtoehtoiseen

Kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen riimitti keskiviikkona bluesfiiliksen julistuksen.
Sitä ennen Cat Lee & Co oli jo esiintynyt omalla vauhdikkaalla tavallaan
Vartti-lavalla. Eri musiikkityylejä sekoittava ja akustisesti soittava nelikko oli
mukavaa kuunneltavaa. Kaupunginjohtajan julistuksen jälkeen lavalle puolestaan
astui Elonkorjuu-yhtyeen peruutuksen vuoksi hätiin tilattu Olli Siikanen Trio.

Loistavana kitaristina tunnettu Olli tykitti tulemaan omia näkemyksiään Jimi
Hendrix -klassikoista "Spanish Castle Magic", "Little Wing" ja "Stone Free".
Viimeksi mainitulla Olli innostui improvisoimaan monia eri tyylilajeja pitkässä
sooloilussaan. Sekaan mahtui niin jazzia, progea kuin kokeellisempaakin tavaraa.

Rumpali Mikko Kaakkuriniemi ja basisti Antti Halmetoja pitivät rytmipuolen
hyvin hallussa, kun Olli meni omia menojaan. Hänen kitaransa otelauta kävi välillä
pieneksi improvisaation aallon osuessa kohdalle. Muita hyviä numeroita olivat
Robben Fordin "Worried Life Blues" ja rauhallisesti startannut "All Along The
Watchtower".

Scandia Hotellin My Way -pubissa esiintyi illalla L.R. Phoenix & Mr Mo' Hell.
Alt.bluesin sanansaattajat hytkyttivät täpötäyttä pubia parin setillisen verran.
Slidekitarointi rumpujen rytmittämänä toimi hyvin, ja yleisö oli ilmeisen
tyytyväinen tarjontaan.

Torstai: Seppo-Reijo ja kumppanit

Vartti-lavalla kuultiin torstaina paikallista väriä, kun Lion Zaroo vetäisi
rokkikamaa tuutin täydeltä. Ihan hyvällä sykkeellä ja taidolla bändi veti, mutta
tällainen rajumpi tarjonta sopisi paremmin klubiympäristöön.

Honky Tonk Men soitti jälleen laadukkaan keikan. Ismo Haaviston kitarointia ja
huuliharppuilua nautittiin isoin annoksin ja homma toimi. Bändi heitti kaksi
mukiinmenevää settiä auringon paahteessa.

Torstai-illan päätti Jake's Blues Band. Paikalle kokoontunut suuri yleisömassa sai
nauttia yhden kovimmista keikoista koko viikon aikana. Erittäin itsevarmasti
esiintynyt trio otti yleisön haltuun heti aloitusbiisistä "What's Going On?"
(Indigenous) lähtien.

Jake Yrölän taidokas kitarointi herätti yleisössä ansaittua huomiota, sillä monelle
bändi oli varmastikin uusi tuttavuus. Komppiryhmä Juha Yrölän (rummut, laulu) ja
Timo "Hepe" Salon groovaavaa soitantaa eivät muut pystyisi paremmin
hoitamaan. Tatsi on hioutunut vuosien varrella tanakaksi.

Keikan alkupään kappaleet "Rock 'n Roll Hoochie Koo" (Rick Derringer), "Change
It" (Stevie Ray Vaughan) ja "Hey Joe" (Jimi Hendrix) tulivat lähes non-stoppina.

Setissä oli paljon Stevie Rayn - eli Seppo-Reijon, kuten Jake asian ilmaisi -
kappaleita. Muutakin hyvää kuultiin. Jimmie Vaughanin "Don't Cha Know" ja
Indigenousin "Thing's We Do" olivat komeita versioita. Pääkonsertissa
esiintyneen ZZ Topin kunniaksi JBB vetäisi tyylikkäästi biisin "Pincushion" lähes
identtisin soundein.

Äänentoistokin oli huippuluokkaa keikan aikana. Siitä vastasivat bändin omat
äänimiehet. Koko roudarikolmikko, Toni Salonen (miksaaja), Petteri Nyman
(kitarateknikko, lava) ja Juki Kainulainen (bussi), ansaitsi Jaken esittelemänä
reippaat suosionosoitukset.

Rockbaari Zapatassa esiintyi myöhemmin illalla tiukasti rokannut One Dozen
Berrys, joka nimensä mukaisesti soitti Chuck Berryn klassikoita erittäin
rouhealla otteella. Muun muassa biisit "Rock 'n Roll Music", "You Never Can Tell"
ja "Sweet Little Rock 'n Roller" olivat meheviä menopaloja. Illan päätti suomihevin
legenda Zero Nine.

Perjantai: perinteiset Unkarin-vieraat

Perjantaina katulavalla esiintynyt Kipinä herätti kiinnostusta hienoilla versioilla
Wigwamin "Nuclear Nightclub" -levyn kappaleista. Nuorten miesten soittotaito ja
esitys olivat hyvällä tolalla. "Simple Human Kindness", "Do Or Die" ja
instrumentaali "Pig Storm" tulivat kuin levyltä konsanaan. "Pig Stormin" väliin oli
ympätty ZZ Topin "La Grangen" komppiin muokattu "Roadhouse Blues". Komeaa
kuultavaa, ja erittäin positiivinen uusi tuttavuus!

J. Leino Blues Trainin kevyehkön Chicago Bluesin jälkeen vuorossa olivat
tämänvuotiset Unkarin-vieraat, Egon Poka Experience. Jimi Hendrixin nimeen
vannova trio ei juuri uutta tarjonnut. "Little Wing", "Red House", "Angel" ja muut
Henkka-klassikot olivat soitannollisesti ok; soundit olisivat sen sijaan voineet olla
tyyliin sopivammat.
.

Erja Lyytinen soitti bändeineen Hevenissä lauantai-iltana.

Kitaristi Ferenc Tornoczkyllä on tekniikka hyvin hallussa, mutta meininki olisi
saanut olla astetta rajumpi. Basisti Egon Poka ja rumpali Matyas Szakadali
hoitivat homman suvereenisti. Kaikki kolme osallistuivat myös lauluhommiin.
Potkua trion soittoon toivat muutaman biisin jälkeen lavalle tulleet laulajat
Monica Veres ja Unkarin blueskarhu Janos Rudolf Toth. Monican bravuureihin
kuuluivat muun muassa Led Zeppelinin "Black Dog" ja Tina Turnerin versiota
jäljitellyt tulkinta "Proud Marysta".

Hevenissä esiintyivät perjantaina Tomi Leino Blues Band, Micke & Lefty feat.
Chef sekä Tanskan-vieras Thorbjörn Risager bändeineen. Ohjelma oli melko
laadukas, mutta yleisöä ei paikalla ollut kuin puoli salillista.

Tomi Leinon setti sisälsi huuliharppuvetoisia makupaloja kuten "Stop Breakin'
Down", "Hello Stranger" ja tansijoita villinnyt "Black Diamond". Toki miestä nähtiin
myös kitaran varressa lurittelemassa yhdessä Jonni Seppälän kanssa.

Micke Björklöf (lyömäsoittimet, laulu, huuliharppu), Ville "Lefty" Leppänen
(kitarat, laulu, huuliharppu) ja Miikka "Chef" Kivimäki (basso, laulu) pistivät
myös menojalkaan vipinää vauhdikkaalla soitollaan. Leftyn laulamat "Ultimate All
Around Man" ja "I'm A Guitar Man" olivat riemukkaita vetoja.

Micke hoiti päälaulajan tointa biiseissä "Come Here Baby" ja "Attention". Chefin
kontolle jäi muun muassa siivousaiheinen "Clean Up, Baby". Kolmikon yhteislaulu
oli jälleen komean kuuloista. Siitä saatiin oiva esimerkki kappaleessa "Don't Let
That Music Die".

Thorbjörn Risager osoittautui hyväksi blueslaulajaksi karhealla ja voimakkaalla
äänellään. Iso bändi puhaltajineen soi komeasti, kun jump-vaihdetta iskettiin
silmään. Kappaleet "Burning Up", "You Walked Right In" ja sanoitukseltaan
synkähkö "Let's Go Down (To The River And Drown)" kuuluivat ykkösluokkaan.
Rokkaavampaa meininkiä tarjoiltiin kappaleessa "All I Want".

Lauantai: klubit toivat Puistobluesin päätökseen

Hevenissä oli lämmin ja tiivis tunnelma lauantaina pääkonsertin jälkeen. Tupa oli
täyteen pakattu ja fiilikset korkealla. Unkarin-vieraat aloittivat illan tutuksi
käyneellä kappalevalikoimalla. Hyvän äänentoiston vuoksi esitys oli astetta
parempi katulavan keikkaan nähden.

Erja Lyytinen oli hyvässä vedossa bändeineen. Pirtsakka blueslady otti yleisön
helposti haltuunsa. Kitara soi hienommin kuin koskaan, ja tunnelmaa riitti hitaista
nopeisiin.

Komea kappale "Grip Of The blues" on hyvää kansainvälistä tasoa. Se hytkytti
modernilla sävelkulullaan kuulijoita. Vanhan ajan slovarimeininkiä edusti "Can't
Fall In Love" ja lopussa kuulijoita pyöritti nippuun vauhdikas kitaranumero "Not A
Good Girl".

Puistobluesin hektisen päivän päätti varsinainen superbändi. Illan spiikkerinä
toiminut Teppo "Teddy Bear" Nättilä kuulutti hehkuttaen sisään ryhmän, johon
kuuluivat Pave Maijanen (laulu, kitara) ja Heikki Silvennoinen (kitara, laulu)
sekä huippuluokan rytmiryhmä Jani Auvinen (rummut) sekä Janne Rajala
(basso).

Yhtye pisti tulemaan varsinaisen entisten nuorten sävellahjan. Alussa huomio
kiinnittyi Silvennoisen vasemman käden keskisormessa olevaan muhkeaan
tuppoon, joka ei kuitenkaan näyttänyt miestä soiton aikana häiritsevän. Sormen
päästä oli Paven kertoman mukaan napsahtanut lähes sentin siivu pois, kun
Heikki oli tumpeloinut traktorin lavan peräluukun kanssa. Pavekin pyöritteli
hurjien soolojen päätteeksi päätään. "Uskomaton mies! Tämä, jos mikä, edustaa
varsinaista talvisodan henkeä!"

Paven Mistakes-ajalta peräisin oleva "Cafe On The Road" aloitti huikean setin.
Cream-osastoa oli tarjolla biisien "NSU", "Crossroads", "Sleepy Time Time",
"Badge" ja "White Room" muodossa. "White Roomiin" sisältyi myös Jani Auvisen
tyylikäs rumpusoolo ja sikermä "Cocaine / Sunshine Of Your Love".

Paven musiikillista historiaa edustivat Rock 'n Roll Bandin "I'm Gonna Roll",
Royals-hitti "High", singlebiisi "Fever" ja Albert Järvisen "Let's Have A Ball".
Silvennoisen oma sävellys "Salty Rain" oli koskettavan komea versio. Menojalkaa
pistettiin liikkeelle kappaleilla "Got My Mojo Workin'", "Nadine" ja hyppyrokilla
"Wooly Bully". Komea setti ja loistava meininki.

Puistoblues mallia 2010 päätyi varsinaisen ohjelman osalta tähän keikkaan. Koko
viikko meni nopeasti hyvän rytmimusiikin parissa. Järjestävä yhdistys Järvenpään
Blues-Jazz Diggarit sekä lukemattomat talkoolaiset ansaitsevat ison kumarruksen
loistavasta bluesviikosta. Ensi vuonna uusin kujein!

KAKE KIIRIKKI

Kuvagalleria

Lue myös raportti pääkonsertista (ZZ Top, John Lee Hooker Jr, Eddie Cotton,
Great Balls of Fire, Micke & Lefty feat. Chef)

ILMOITUS

Tallink Siljan kuumat tarjoukset - vain netissä!

Jaa juttu profiilissasi: |