LEVYARVIO
|
11.1.2009
Iloa uusintajulkaisuista
Vuosi 2009 oli hassu: uusia blues-levyjä tuli
paljon, mutta harva niistä ylsi top kymppiin.
Niinpä onkin vähintään kohtuullista
tarkastella joitakin vanhempia albumeja,
joita löysin ja jotka tarjosivat nautintoja.
“The 1968 Memphis Country Blues Festival
With Bukka White” kuuluu Sonyn Blue Horizon -
sarjaan. Julkaisu sisältää kaksi cd:tä, jotka
sisältävät kaksi alkuperäistä Blue Horizon -
albumia sekä itsensä Mike Vernonin
yksityiskohtaiset kansitekstit.
|
|
Vernonin Blue Horizon oli brittiläinen, myyttinen levymerkki. Se teki nimeä Peter
Green's Fleetwood Macille ja päinvastoin. Kuten uusintajulkaisut osoittavat, se
ei ole edes puolet tarinasta.
Ykköslevy on sitä itseään: nimensä mukaisesti se pitää sisällään Memphis Country
Blues Festivalin antia heinäkuun 20. päivältä 1968. Esiintyjinä ovat muiden
muassa Bukka White, Joe Callicott, Furry Lewis, Rev. Robert Wilkins ja Nathan
Beauregard. Heistä kaksi viimeksi mainittua varastavat show'n.
Noin satavuotias Beauregard, joka kertoi lopettaneensa uuden materiaalin
opettelemisen 30-luvulla, tarjoilee illan sähköistävimmän esityksen. Hän versionsa
kappaleista "Highway 61" ja "Kid Gal Blues" ovat korvaamattomia - varsinkin kun
hän levytti urallaan vain kuusi kappaletta!
Reverend Robert Wilkins muistetaan parhaiten kappaleestaan "Prodigal Son",
jonka The Rolling Stones versoi "Beggars Banquet" -älppärilleen. Kyseisen
Memphisin-festivaalin aikaan Rollarilevy oli vielä tuloillaan; niin paljon kuin
pidänkin Mickin ja Keithin versiosta, se kalpenee Wilkinsin intohimoon ja
poltteeseen verrattaessa.
Wilkins on parhaimmillaan raidoilla “In Heaven, Sitting Down” ja “What Do You
Think About Jesus”. Vanha kunnon saarnaaja antaa mestarin opetuksen
yksinkertaisuudessa ja dynamiikassa. Oppitunnin varmistavat John Wilkins
(sähköbasso) ja Douglas Wilkins (taustalaulu, lyömäsoittimet). Ehdoton
kohokohta!
Mainiovireinen Bukka
Kakkoslevy on omistettu kokonaan Bukka Whitelle. Kyseessä on studiolevytys
Memphisistä. Se on pantu purkkiin sunnuntaina 21. heinäkuuta 1968.
Festivaaliosuudessa Bukkaa säesti pesulautaa soittanut Jim Crosthwait;
studiossa mukana on eri kombinaatioita muusikoista Crosthwait, Harmonica Boy
(huuliharppu), Trevor Koehler (piano), Bill Barth (kitara), Anchor (basso) ja Joe
Gray (rummut). Todellakin: CD 2 on alun perin nimellä "Memphis Hot Shots"
julkaistu albumi. Musiikin lisäksi sen ansioihin kuuluu yksi blues-historian
unohtumattomimmista levynkansista.
|
| |
Soolo- ja duonumerot ovat vahvoja, vaikka ne
eivät Whiten Toista maailmansotaa edeltävälle
tuotannolle vertoja vedäkään. Mutta muu
materiaali onkin nerokasta! Tällä
vuosituhannella on meuhkattu bluesin ja
hip-hopin liitosta. Onkin helpottavaa kuunnella
äänitettä, joka toteuttaa sen ja paljon muuta.
Täydellä bändillä vedetty "Aberdeen,
Mississippi Blues" on jo yksin levyn hinnan
arvoinen. Kappale kuulostaa
ajankohtaisemmalta kuin suurin osa
nykybluesin julkaisuista.
|
|
On ymmärrettävää, että Mike Vernonin mielestä vähintään puolet albumista oli
oltava perinteistä bluesia. Hän huomauttaa kansiteksteissä, että alkuperäiset
levyarviot olivat ristiriitaisia... se tekee koko hankkeen toteutumisesta yhä
merkittävämmän.
Bukka White on mainiossa vireessä. The Insect Trustin eri jäsenet tekevät
hämmästyttävän hyvää työtä hänen säestämisessään ja musiikin viemisessä
uusille tasoille. Suosittelen!
ANDRES ROOTS
Eri esittäjiä: The 1968 Memphis Country Blues Festival With Bukka White.
Sony BMG, 2006
Uusintajulkaisun tuottaja: Mike Vernon
Linkki: Blue Horizon Records
Lue myös Iloa uusintajulkaisuista, Osa 2
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2010
.
|
|
