LEVYARVIO
|
16.11.2011
Siloteltua aavikkobluesia
Malilaisen Tinariwen-yhtyeen uusin levy
"Tassili" on aiempia albumeja enemmän
kallellaan länsimaisen musiikin suuntaan.
Materiaalissa on tuotetun ja
radioystävällisyyden leima.
Ensimmäinen vaikutelmani Tinariwenin
uusimmasta levystä "Tassili" oli, että yhtye on
astumassa kaupallisuuden polulle. Toisaalta
yhtyeen mestariteoksen, "Imidiwan" (2009),
jälkeen mikä tahansa aiheuttaisi samanlaisia
tuntemuksia. Levyhän loppuu viiden minuutin
feedbackiin, joka kaikuu bändin keulamiehen
Ibrahim Ag Alhabibin kitarasta. Leiritulilla
kannettavaan vahvistimeen kytketty soittopeli
ujeltaa Saharan yössä tuulen hyväillessä sen
kieliä...
.
|
|
Ibrahim oli levyn teon aikaan ilmaissut tyytymättömyytensä edellisiin teoksiin –
"Amassakoul" (2004), "Aman Iman“ (2007) – koska hänen mielestään ne
kuulostivat enemmän englantilaisilta tai ranskalaisilta kuin tuaregilta.
Aavikkobluesin kuninkaat saivat Saharan aidot äänet ja tunnelmat taltioitua
"Imidiwan"-levylle. Nyt vaikuttaa, että tuotannossa ollaan jälleen siirtymässä
vastakkaiseen suuntaan; levy-yhtiö Anti- tosin mainostaa levyä "paluu juurille" -
teemalla.
Kokoonpanovaihdokset selittävät osan ongelmasta. Moni varhaisissa
kokoonpanoissa 80-luvulla soittaneista tuareg-kapinallisista on pikku hiljaa
kadonnut takaisin autiomaahan. Enää ei taistella kitarat selässä kasetteja jaellen
– niiden kuuntelusta kiinni jääminen muuten toi aikoinaan vankilatuomion
kuuntelijalleen. Nyt mukana on nuorempia, enemmän läntiseen musiikkiin nojaavia
muusikoita. Mutta Ibrahim on edelleen keulilla.
Osa ongelmaa saattavat olla myös tähtivierailijat. TV On The Radio -yhtyeen Kyp
Malone ja Tunde Adebimpe sekä Nels Cline (Wilco) ja Dirty Dozen Brass Bandin
torvet onneksi kuulostavat vähemmän ärsyttäviltä kuin Santana Buddy Guyn
levyllä. Turhia vieraat toki ovat. Varsinaisesti he ovat ärsyttäviä kuitenkin vain
silloin, kun joku on käskenyt heidät laulamaan säkeistön englanniksi. Päälle
äänitetyt pillit eivät oikein toimi nekään, mutta on toisaalta ymmärrettävää, miksi
moista ratkaisua piti yrittää!
Bändiä ja ulkopuolisia muusikkoja on turha syyttää. Sormi osoittaa tuotantoon.
Anti- myöntää, että "ääniraita Saharan vallankumoukselle Pohjois-Afrikassa
soitettiin sähkökitaroin" mutta toisaalta yhtiö korostaa halunneensa Tinariwenin
levyttävän "vain akustisilla kitaroilla ja vahvistamattomilla lyömäsoittimilla".
Vierailijat saavat kuitenkin tilaa. Niinpä valmis levy kantautuu kuulijan korvaan
enemmän tuotettuna ja radioystävällisenä kuin autenttisena ja akustisena.
Laajennetun CD-painoksen toisella levyllä on neljä bonusraitaa, jotka ovat
väkevää tavaraa – all killer, no filler! Se antaa todistusvoimaa teorialle, että
albumi on enemmän tuotantotiimin kuin itse bändin kehittelemä. Levyllä on joka
tapauksessa hyviäkin kappaleita. Jos omistaa Tinariwenin kaikki aiemmat albumit,
kannattaa hankkia tämäkin. Mutta jos Malin aavikkopartion aiempi materiaali ei ole
tuttua, kannattaa ensin kuunnella sitä – pettymystä ei varmasti tule.
ANDRES ROOTS
Tinariwen: Tassili. Anti- Records, 2011
Ibrahim Ag Alhabib (kitara, laulu), Alhassane Ag Touhami (taustalaulu, handclaps),
Eyadou Ag Leche (kitara, basso, lyömäsoittimet, handclaps, laulu), Elaga Ag Hamid
(kitara, handclaps, taustalaulu), Said Ag Ayad (lyömäsoittimet, handclaps,
taustalaulu), Mohamad Ag Tahada (lyömäsoittimet, handclaps, taustalaulu),
Mustapha Ag Ahmed (handclaps, taustalaulu), Aroune Ag Alhabib (kitara, laulu),
Abdallah Ag Alhousseyni (kitara, laulu), Kyp Malone (kitara, laulu), Tunde
Adebimpe (laulu), Nels Cline (kitara), Gregory Davis (trumpetti), Roger Lewis
(baritoni- ja sopraanosaksofoni)
Tuottajat: Ian Brennan, Paul Romann
Linkit: Tinariwen kotisivu ja MySpace, Anti-
.
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2011
.
|
|
