Blues-Finland.com - Ville "Lefty" Leppänen

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

HAASTATTELUSSA VILLE "LEFTY" LEPPÄNEN

29.5.2014

Southpaw Steel 'n' Twang julkaisi levynsä keikalla Helsingin Malmitalolla.

Henkisiä matkoja ajassa ja paikassa
Ville "Lefty" Leppänen ja hänen bändinsä Southpaw Steel 'n' Twang vievät
kuuntelijat reissun päälle. "Instrumentaalimusiikin tekeminen on minulle
prosessina hyvin tärkeä", Lefty kertoo.

Kitaristi ja säveltäjä Ville ”Lefty” Leppänen yllätti keväällä bändiformaatillaan
Southpaw Steel 'n' Twang – siis vasurin teräskitaraa ja twängiä. Vannoutuneen
bluesmiehen hypätessä noin selvästi uuteen rooliin asiaa on syytä tutkia
tarkemmin.

Villen yhtye on kantriin vahvasti orientoiva trio, jossa Ville itse soittaa erilaisia
kitaroita, Tero Mikkonen rumpuja ja lyömäsoittimia sekä JP Mönkkönen
kontrabassoa ja bassokitaraa. Kaverit ovat kokeneita muusikoita, Villelle myös jo
pitkäaikaisia kollegoita Commotion Bandista.

- Tero ja JP komppasivat välittömästi ajatustani uudesta konseptista ja
erikoistuneesta instrumentaalibändistä. Myös levyajatusta kannatettiin
lämpimästi, Ville kertoo Blues-Finland.comille.

Kari Huovisen johtamassa Commotion Bandissa Lefty on saanut keikoilla soittaa
Fender Telecasterin ja Stratocasterin lisäksi lap- ja pedal steel -kitaroita.
Konsepti oli siis jo luonnosvaiheessa kaikille tuttu.

- Southpaw Steel 'n' Twangin musiikillinen linja oli alusta pitäen se, että soitetaan
kykyjemme mukaan musaa, josta digataan, on se sitten rokkia, jatsia, bluesia,
kantria, progea tai mitä ikinä. Improvisoinnilla ja hetkeen heittäytymisellä on
suuri osuus, tämä lähestymistapa viehättää meitä kaikkia, Ville erittelee.

Junamusiikkia

Southpaw Steel 'n' Twang (SST) on eriomaisen tiukka ja soundiltaan keskittynyt
bändi. Esikoislevyn nimi on "Hale's Pleasure Railway" (lue arvio). Southpaw-levyn
musiikillinen spektri on sangen laaja-alainen, ja asiaa mietittyään Tero oli aluksi
ehdottanut platan nimeksi ”Hale’s Tours”. Ville kuvaa junateeman taustaa
seuraavasti.
.

- Viime vuosisadan alussa erilaisissa huvitilaisuuksissa oli tarjolla oman aikansa
virtuaalimatkailua niin, että ihmiset nousivat junanvaunuun, jonka ikkunoiden
ympäri pyöritettiin manuaalisesti jättimäistä, pitkää lakanaa, jossa oli maisemia.
Näin saatiin aikaiseksi illuusio liikkeestä, jota vielä vaunua heiluttamalla ja
tärisyttämällä vietiin huimiin sfääreihin…

Tämä oli siis aikaa paljon ennen Internetiä ja virtuaalitodellisuutta siten kuin me
sen ymmärrämme. Myös SST:n joutuisa musisointi ja vinha kantripoljento saa
ihmiset heilumaan ja sheikkaamaan. Vaikutelma vauhdista sopisi vaikka
luotijunaan – lujaa mennään.

Hale’s Tours -yrityksen käyttämä toinen nimike oli Pleasure Railway, ja
junamatkailun ystävänä kitaristi piti siitä enemmän. STT ei pyri suoranaisesti
samaan; junan vislauksien matkimista teräskitaran putkella tai muita kantrin
jäljitelmätendenssejä levyllä ei löydy.

- Minulle levyn nimi kuvastaa pyrkimystämme tarjota kuulijalle muun muassa
henkisiä matkoja ajassa ja paikassa, Lefty linjaa.

Lefty on tehnyt bändiformaatille runsaasti materiaalia, muttei halua miettiä,
ovatko jotkut sävelmät läheisimpiä tai muutoin merkityksellisiä.

- Tai oikeastaan niin, että kaikilla uuden levyn biiseillä on oma merkityksensä:
suurin osa on sävelletty instrumentaalimusiikiksi. Se oli prosessina oli minulle
hyvin tärkeä, Lefty pohtii.

- Esimerkiksi ”Red” oli alkujaan Keystone Cops -yhtyeeni viimeisimmälle levylle
tarkoitettu, pois jätetty tunnelmapala, joka lopulta toimii mielestäni parhaiten
nykyisessä muodossaan ilman laulua. ”Bayou”-kappaleen alkumuotoa taas
muistan meidän treenanneen Micke Björklöf & Blue Stripin treeneissä
vuosituhannen alussa…

Pitkät kiskot kimmeltää

Rautatiet ovat aina olleet kulkurimusiikin ja osin ehkä kantrinkin innoitteita.
Kulkuriromantiikka, mitä ikinä se sitten onkin, ei ehkä ole Leftylle primaari
inspiraattori – rautatieinnostusta kyllä on, mutta sen juuret ulottuvat pidemmälle.

- Lapsuudenkodissani on kirjasto, johon isäni hankki aikoinaan VR:n ikivanhaa
kalustoa; punaisia plyysipenkkejä, pullotelineitä ja vastaavaa. Lefty muistelee.

- Tila on erittäin viihtyisä ja tunnelmallinen, istuskelin siellä vielä teini-ikäisenäkin
pitkät ajat kuuntelemassa luureista vinyyliltä musiikkia, josta tuli pitkälti
musiikillisen ajatteluni selkäranka.

Keikkareissuille Lefty kertoo yhä lähtevänsä aika usein juuri junalla. Hän nauttii
fiiliksestä, jossa ajan ja päämäärän taju katoaa sopivasti, kun on vain vaunu ja
sen liike vaihtuvan maiseman läpi. Tämä on epäilyksettä hyvin otollinen olotila
tekstien ja melodioiden synnyttämiseen ja työstämiseen.

SST:n esikoisella on vain yksi laulettu kappale. Lefty ottaa sen ikään kuin
hengähdystaukona isolle instrumenttivyörylle.

- Sellaisena se mielestäni hyvin toimiikin… toivottavasti pääsemme tekemään
levylle jatkoa jossain vaiheessa, prosessi on ollut elähdyttävä ja mielestäni
tuotos on yksi mielenkiintoisimmista mitä allekirjoittanut on saanut aikaan!
Laulukappaleita tulee tietysti Blue Strip -levylle, lastenmusaa ollaan menossa
tekemään Takuumiehet-yhtyeen kymmenen vuoden levytystauon jälkeen ja...
mistä sitä kaikkea vielä tietää!

- Keystone Copsin ensimmäinen virallinen julkaisu, ”Slide & Smile” (1992), sisälsi
muutamia instrumentaalikappaleita. Olen usein miettinyt
instrumentaalipainotteisen levyn säveltämis- ja julkaisumahdollisuuksia, se
tilaisuus tuli nyt Bafe's Factoryn ystävällisellä myötävaikutuksella... ja teräskitara
helskähtää!

Vanha Isäntä -yhtyeen kolmoslevyn Leppänen opetteli aikoinaan lähes ulkoa.
Siellä oli Olli Haavisto soittamassa salaperäistä soitinta, jota pedal steeliksi
kutsutaan. Pedal steel -kitara on erikoisrakenteinen sähköinen teräskitara, ja
erityisesti kantriväen suosiossa. Oliko tietoinen ratkaisu siirtyä näin keskeisesti
siihen ja jättää Telecaster syrjään?

- Olen soittanut "Havaiji-kitaraa" ja lap steeliä aika pitkään, 90-luvulta lähtien,
Lefty toteaa.

Liukukitaristi työnsä äärellä

- Pedal steelin soundi tuntui hieman liian siirappimaiselta ja soittimen pitkälle
viety teknisyys saavuttamattomalta. Jollain tavalla aihe kuitenkin kiinnosti, ja
netistä löysin lopulta vasenkätisiä pedal steel -kitaroita valmistavan Pedalmaster-
yrityksen.

Pedalmasterin rakentama kitaramalli, jota Lefty käyttää, on yksikaulainen. Siinä
on kolme pedaalia ja viisi knee leveriä (polvivipua). Avoin viritys on Emaj9.

- Soitan toki edelleen paljon tavallista kitaraa, liukukitara eri muodoissaan on
kuitenkin aina ollut minulle kova juttu, Lefty kertoo.

- Pedal steel on tällä saralla uusin tuttavuuteni, ja olen siitä kovasti innostunut!
Soundiltaan pedal steel on tietenkin aina kantriin kallelaan, se kuitenkin taipuu
aika moneksi jos niin haluaa. Esimerkiksi tuottajaguru Daniel Lanois'n pedal
steel -soololevy on tästä hyvä esimerkki.

Pedal steel seisoo pedaalien vuoksi omin jaloin, ja soundia voi säädellä myös
jalkavipujen avulla – tuoko tämä ilmaisun vapautta?

- Aloittaessani pedal steelin harjoittelun oli aiempi kokemukseni lap steelistä sekä
plussa että miinus: soittotapa oli tutuhko, toisaalta äänen taivutusta ja sointujen
rakentamista piti opetella tekemään polkimilla ja vivuilla – lap steeliä soittaessani
kaikki tapahtuu liu’utuksen lisäksi soittorautaa kääntelemällä ja sen takaa
venyttämällä! Molemmissa tekniikoissa on toisaalta omat, hienot vivahteensa…

Suunta Leftyllä on nyt vahvasti bluesista kantriin, kantriswingiin ja ”twängiin”.
"Twang-kitara" onkin oma juttunsa: Dan Crary, Mason Williams, Lonnie Mack ja
ehkä myös Roy Buchanan voitaisiin nimekkäinä artisteina lukea tämän tradition
piiriin.

- Country, blues, jazz ja western swing ovat aina olleet digggailemiani tyylilajeja,
Ville linjaa.

- Varsinainen twang-kitarointi ei oikeastaan kuulune soittotavassani muuten kuin
ehkä aika pelkistettynä Strato- ja Tele-soundina: surf rockia ja rautalankaa en
juurikaan tähän mennessä ole soittanut, diggaan vain niistä, joilla on siihen
hieno tatsi!

Aito ja alkuperäinen Grand Ole Opry -fiilis on suomalaisittain vähän kaukana –
onko "outlaw country" (Waylon Jennings, Johnny Cash, Kris Kristofferson) ehkä
Leppäselle läheisempi?

- Kantrissa allekirjoittaneelle toimii ehkä parhaiten se vanhan koulukunnan kama,
jossa blues on aika tanakasti mukana, Lefty profiloi.

- Melko suuri osa kuulemastani nykykantrista on jo niin pyöreäksi puleerattua,
että siitä on vaikea ottaa kiinni... poikkeukset tosin vahvistavat tämänkin
säännön.

Kitaristi Jim Campilongo on Leftylle tuttu entuudestaan. Jimin soittotavasta ja
joidenkin biisien (Dark C, Bad Alley) rakenteesta tulee mieleen Jimin
”tummahenkinen kantri”.

- Campilongon sooloihin ja hänen Ten Gallon Cats -yhtyeensä tuotantoon
tykästyin kovasti aikoinaan, Lefty kertoo.

- Jimin levyillä kuuluu se heittäytyminen ja tietty positiivinen vinksahtaneisuus,
joiden perään itsekin kovasti olen – ja kukapa ei ainakin välillä olisi…

Miksi juuri perussoundeilla toimiva twang, kun uutta ääni- ja kitarateknologiaa on
lähes mielin määrin saatavilla – ja aika kohtuulliseen hintaankin?

- Käsitteen ”twang” miellän itse vahvasti niin, että on kitarasoundi, jossa
luotetaan pitkälti instrumentin oman resonoinnin, mikrofonien ja putkivahvistimen
yhteispeliin ilman sen kummempia kikkailuja. Pari hyvää särösoundia ja muutama
kaiku ja viive ovat myös paikallaan tilanteen niin vaatiessa.

- No, ei minulla sinänsä ole mitään erilaisia efektejä vastaan, esimerkiksi wah
wah on välillä kovassa käytössä sekä peruskeihään että lap steelin kanssa.
Tykkään siis monenlaisista soundeista, mutta näissä touhuissa tuo aika
pelkistetty soundi vaan toimii minulle parhaiten.

Entä muilla sektoreilla nimensä pääosin luonteet kitaristit – kuten Eric Johnson ja
Albert Lee – miten he puhuttelevat sinua?

- Albert Leen pikkaus – siitähän on ihan pakko tykätä! Kantrissakin eri tyylilajien
kovia soittajia on Suomessa ja ulkomailla niin monta, että ei genrellä oikeastaan
ole enää väliä, Lefty sanoo.

- Kun kuulen jonkun soittavan hienosti ja antaumuksella niin otan kyllä
virtuaalistetsonin, tai oikean, pois päästä ja diggailen kybällä! On se sitten
tinapilli tai skeba!

Kohti uutta

Lefty on monen toimen kitaristi. Toimista tunnetuin varmasti on Micke Björklöf &
Blue Strip, joka viime vuonna haki vauhtia New Orleansista asti. Varmasti kaikkia
Blues-Finland.comin lukijoita kiinnostava kysymys: säilyykö blues ohjelmistossasi?

- Aloitin ammattimaisen musiikkitouhuiluni bluespelimannina, ei se juttu mihinkään
häviä. Blues oli, ja on edelleen, musiikillisesti ja emotionaalisesti niin merkittävä
asia, Lefty vakuuttaa.

- Micke Björklöfin ja Blue Strip -herrojen kanssa aloitetaan syksyllä seuraavan
levyn teko, olen parastaikaa säveltämässä musaa siihen. Toivottavasti
tuotokseni kelpaavat taas kunnianarvoiselle Blue Strip -raadille, Lefty toteaa
lopuksi.

Southpaw Steel 'n' Twang keikkailee kesän aikana noin keikka viikossa -tahtiin.
Hyvään käsitykseen bändin voimaperäisyydestä ja taidoista pääsee jo yhtyeen
esikoislevyä kuunnellen.

ANTTI SUVANTO

.

Jaa juttu profiilissasi: |