|
|
|
|
3.10.2011 Kuvagalleria
|
Kuva: Mikko Tanner
|
Mississippi: Bluesin ja
vieraanvaraisuuden osavaltio
Blues-Finland.com teki syyskuussa viikon mittaisen matkan bluesin
synnyinsijoille Yhdysvaltain etelään, Mississipin osavaltioon. Useimmat
seudut ovat parhaat päivänsä nähneet. Bluesin perinteistä on silti pidetty
huolta.
Satunnaiselle bluesin kuuntelijalle Mississippi on tuttu lähinnä laulujen sanoista.
Yhdysvaltain eteläisen osavaltion merkitys avautuu vasta asiaan perehtymisen
myötä. Mississippi ei taistele USA:n lukemattomien turistikohteiden kanssa
kauneudellaan tai kukoistavuudellaan. Vannoutuneelle blues-ihmiselle se on
kuitenkin ihmemaa.
Mississipissä ei ole isoja kaupunkeja. Pääkaupunki Jackson yltää suurimpana vain
runsaaseen 100,000 asukkaaseen. Kaupunkimaisia keskittymiä on vähänlaisesti;
esimerkiksi Hattiesburg ja Meridian täyttävät urbaaneja tunnusmerkkejä, kun
taas etelärannikon paikkakunnat Biloxi ja Gulfport ovat kasinoineen puhtaita
turistipyydyksiä.
Karuja, paljolti hylätyn oloisia pikkukyliä sen sijaan riittää. Useimmiten uudelle
paikkakunnalle saapumisen tunnistaa valtatien varrelle nousseista ketjuyritysten
ryppäistä. Kaikilla paikoilla tahtoo olla omat Burger Kinginsä ja ketjuhotellinsa.
Tyypillisesti palveluja ympäröivät kyläpahaset, joilla ei ole varsinaista keskustaa.
Kirkot – joita osavaltiossa totisesti piisaa – riittävät monille alueellisiksi
keskuksiksi.
Mississipissä tiedetään blues-turismin olevan yksi elinehdoista. Musiikin
historiasta ja näkyvyydestä onkin pidetty huolta. Kenties merkittävin hanke on
Mississippi Blues Trail. Ympäri osavaltiota on pystytetty yli sata muistomerkkiä,
jotka kunnioittavat ilmiöitä, paikkoja ja henkilöitä.
Memphisistä Vicksburgiin
Blues-mielessä tarunhohtoisin alue on ehdottomasti Mississipin Delta. Aluetta
kutsutaan Deltaksi, koska sen maasto on 'suistomainen'. Teknisesti se ei ole
kuitenkaan jokisuisto, vaan Mississippi-joki laskee valtamereen muutama sata
kilometriä etelämpänä New Orleansissa.
Poikkeuksellisen hedelmällisen maaperän ansiosta Delta oli pitkään USA:n
maatalouden keskuksia. Afroamerikkalaisten rooli oli useimmiten huhkia
puuvillapelloilla – ensin orjina, myöhemmin torppareina (sharecropper).
Leikkisästi sanotaan, että Mississipin Delta alkaa Memphisistä, Peabody-hotellin
aulasta, kattaa osavaltion luoteisosan ja päättyy Vicksburgin joenranta-alueelle
Catfish Row'lle. Kyseisissä kaupungeissa Mississippi-joki onkin poikkeuksellisen
läsnä, kuten myös Natchezissa ja Greenvillessä. Useimmat kylät sijaitsevat
kuitenkin turvallisen välimatkan päässä joesta: tulvat aiheuttivat mittavia tuhoja
viimeksi tämän vuoden keväänä.
Delta vuonna 2011 vastaa monen bluesin ystävän fantasioita. Alue todellakin on
ällistyttävän alavaa ja tasaista. Se saa Pohjanmaankin tuntumaan
mäkimaastolta. Valtavia puuvillapeltoja on Highway 61:n varrella kaikkialla
huikean suurine kastelulaitteineen ja koneineen. Ihmisiä pelloilla ei näy.
Deltan ytimessä
Clarksdale on tavallaan Deltan pääkaupunki. Se onkin blues-turistien
ykköskohde. Vetonauloja ovat tähtinäyttelijä Morgan Freemanin omistama
Ground Zero Blues Club, Delta Blues -museo sekä "se" tienristeys, valtateiden 61
ja 49 vanha kohtaamispaikka. Kaikki ovat ehdottomasti käymisen arvoisia.
Astetta aidompia tunnelmiakaan ei tarvitse kaukaa etsiä. Lähellä Ground Zeroa
sijaitsee Red's Lounge, ihka-aito juke joint. Räkäistä ulkomuotoa on turha pelätä,
sillä porukka on mukavaa ja esiintyjät taatusti kiintoisia.
Hieman kaupungin ulkopuolella, Stovall Roadin ja Burnt Canen risteyksessä, on
Muddy Watersin mökkipahasen (joka on museoitu Clarksdaleen) sijaintipaikka.
Muddyn soittoa taltioitiin ensimmäisen kerran kyseisellä paikalla vuonna 1941.
Asialla oli musiikkitutkija Alan Lomax.
Kingien koti
Myös Indianola on Mississipin tunnetuimpia paikannimiä. Blues-väki muistaa sen
B.B. Kingin ja Albert Kingin kotipaikkana. Kingeistä B.B. on siellä ykkönen. Hän
syntyi lähistöllä Berclairissa ja asui Itta Benassa, mutta Indianolassa hän alkoi
kasvaa muusikoksi. Vetoavin paikka on Church Streetin ja 2nd Streetin risteys,
jossa teini-ikäinen B.B. tapasi katumusisoida.
B.B. King Museum & Delta Interpretive Center on varsin mainio laitos. B.B:n ja
musiikin historiaa muutenkin esitellään esinein, äänin, videoin ja jopa
interaktiivisin keinoin.
Klubien ehdoton kärki on Club Ebony. Se on aito paikallisten afroamerikkalaisten
riehumispaikka. Hurjasta ulkomuodosta ja armottomasta menosta huolimatta
kaikki vieraat otetaan lämpimästi vastaan. Perinteitä löytyy: Club Ebony oli yksi
legendaarisen Chitlin' Circuitin esiintymispaikoista.
Indianolan klubeja ovat myös 308 Blues Club, The Blue Bisquit ja The Gin Mill.
Niissä livemusiikki on kuitenkin enemmän satunnaista.
Robert Johnson lepää Greenwoodissa - ehkä
Vierailua Mississippiin on vaikea kuvitella ilman Robert Johnson -teemaa,
varsinkin hänen juhlavuonnaan (8. toukokuuta hänen syntymästään tuli
kuluneeksi sata vuotta). Johnsonistahan tiedetään varmasti äärimmäisen vähän.
Melko laaja yksimielisyys on silti siitä, että hän syntyi Hazlehurstissa ja kuoli noin
27 vuotta myöhemmin Greenwoodissa.
Robertin väitettyjä hautapaikkoja on ainakin kolme kappaletta. Todennäköisin
sijaitsee Greenwoodissa Zion Churchin hautausmaalla. Sitäkin joutuu etsimään.
Joistakin tiedoista poiketen kirkko ei ole Tallahatchie-joen reunamilla, vaan Money
Roadia on vielä ajettava Greenwoodin keskuksesta poispäin hyvän matkaa
paikan löytääkseen.
Tienposkessa seisoo Mississippi Blues Trailin muistokilpi, ja hoitamattoman
oloiselta hautausmaalta löytyy lopulta hautakivikin. Johnsonin fanit ovat
jättäneet kiven päälle ja ympärille savukkeita, rukousnauhoja, jopa slide-putken
ja rumpukapulan.
.
|
|
|
Robert Johnsonin (hauta)kivi Greenwoodissa. Lisää kuvia kuvagalleriassa.
|
Kirkon sisältä raikuu gospel. Käynnissä ovat kirkkokuoron harjoitukset.
Harjoitusten päätyttyä ystävällinen naishenkilö päästää Blues-Finland.comin
iskuryhmän tutustumaan kirkkoon. Hän ei tosin innostu ensinkään, kun kuulee
muukalaisten käyneen paholaisen musiikista tutun Robert Johnsonin hautaa
katsomassa.
"Kannattaa tutustua tähän historialliseen kirkkoon. Se on noin 135 vuotta
vanha", hän valistaa. "Täällä jopa kuvattiin juuri ensi-iltaan tullutta elokuvaa 'The
Help'."
Entä ne kuuluisat kirkonmenot, ovatko ne niin hurjia kuin huhutaan? "Huomenna
se taas nähdään. Paljon kirkumista ja hyppelyä on tiedossa", rouva kertoo.
Deltalla tuntee bluesin historian
Vicksburg on Deltan tyylikkäimpiä paikkoja. Kaupunki on aivan Mississippi-joen
kyljessä. Mäellä sijaitseva keskusta on siisti ja tarjoaa muun muassa hyviä
ravintolapalveluja. Rantakaistale Catfish Row'lla on komeita seinämaalauksia
paikkakunnan historiasta ja lasten taidepuistokin. Seinämaalauksiin on ikuistettu
myös Vicksburgin suurmies Willie Dixon. Legenda on saanut nimikkokadunkin,
Willie Dixon Wayn.
Vicksburg on osa paitsi bluesin myös Coca-Colan historiaa. Kaupunki isännöi
aikoinaan maailman ensimmäistä "Kokiksen" pullottamoa. Nyt paikalla on
luonnollisesti museo ja matkamuistomyymälä.
Muddy Watersin ihailija ei voi Mississipissä vieraillessaan jättää Rolling Forkia
väliin. Pikkuruinen 'kauppala' ylpeilee olevansa Muddyn kotipaikka. Keskustasta
voi löytää hänen kunniakseen pystytetyn muistolaatan, asuinmökin jäljitelmän
(etuseinällä voi soittaa diddley bow'ta) ja riemunkirjavan seinämaalauksen.
Tutwileristä ei tiettävästi ole tullut tunnettuja blues-artisteja. Se on
merkityksellinen muulla tavoin. Muusikko W.C. Handy kuuli vuonna 1903
Tutwilerin rautatieasemalla miehen soittavan 'outoa musiikkia' ja innostui asiasta.
Koulutettuna muusikkona hän alkoi nuotittaa kuulemiaan säveliä. Hän myös
totesi, että tietty sana toistui laulujen teksteissä: "blues"...
Loppu on historiaa, ja niin on pitkälti Tutwilerin paikkakuntakin. Aavekaupunki on
kuin suoraan painajaisesta. Kaikki paikat ovat retuperällä. Kaupungintalon
ikkunatkin on laudattu kiinni. Gangsta-tyyppiset ajoneuvot partioivat
rautatieaseman paikkaa ihmettelemään pysähtyneiden muukalaisten ympärillä.
Tutwileristä pois ajaessa selviää myös paikkakunnan todennäköinen
pääelinkeino. Aivan kupeessa on vaikuttavan kokoinen rangaistuslaitos.
Asiakkaita ei tarvinne etsiä kaukaa.
Monnia ja maissipuuroa
Mississippi on tuskin kulinaristin paratiisi, mutta mielenkiintoisia eväitä on toki
tarjolla. Uppopaistaminen on kaiken alku ja juuri. Mitä tahansa voi saada
uppopaistettuna, vaikka maustekurkkuja. Ruokien kuningas taitaa olla monni,
catfish. Monta nimikkobluesia synnyttänyt eväs on kuin etelävaltiolainen versio
brittiläisestä fish and chipsistä. Muutaman maistelukerran jälkeen tuntuu, että
monnikaloista irtoaa enemmän makua (varsinkin grillattuna) kuin Britanniassa
useimmiten käytettävästä turskasta.
Meksikolaisperäinen tamales on toinen herkuista. Niitä saa sekä
meksikolaistyyppisinä kääryleinä että uppopaistettuina. Joskus ne ovat vahvasti
maustettuja, mistä kertoi muun muassa Robert Johnsonin kappale "They're Red
Hot".
Hush puppy puolestaan on jauhetusta maissista koostuva uppopaistettu pallero,
joita nautitaan aterian lisukkeina. Comeback saucella kehuskellaan usein. Itse
asiassa kyseessä on vain maustettu majoneesi, jonka kaltaista saa
suomalaisista nakkikojuista. Mukavaa oheismateriaalia ovat lisäksi enemmän
Louisianaan yhdistettävä maissipuuro grits sekä sämpylän, keksin ja pullan
hauska risteytys, bisquit.
Kaljahanoista virtaavat tavallisesti valtavirtaoluet. Lazy Magnolia -panimolla on
kuitenkin asettaa huomionarvoisia haastajia. Varsinainen spesialiteetti on
Southern Pecan -olut, joka on valmistettu pekaanipähkinästä! Kirkkaita ei
Mississippissä nautita yhtä paljon kuin olutta – ainakaan yhtä näkyvästi.
Ikiaikainen moonshine-kulttuuri elää yhä.
Vieraanvaraisuutta
Mississipin lempinimi "Hospitality State" (vieraanvaraisuuden osavaltio) ei ole
tuulesta temmattu. Ihmiset ovat poikkeuksetta ystävällisiä ja auttavaisia.
Amerikkalaiseen elämänmenoon tottunutkin pitää mississippiläisiä avoimen
puheliaina. Ketään ei katsota kieroon – ellei itse anna siihen syytä.
Turvallisuusasiat ovat asian nurja puoli. Osavaltioon matkaamista suunnittelevia
muistutetaan aina olemaan varuillaan. Mississipissä on paljon epäjärjestystä ja
väkivaltaakin. Terveellä järjellä, välttämällä liiallista humalatilaa ja olemalla
aukomatta päätään selviää kuitenkin erittäin pitkälle.
PASI TUOMINEN, teksti
MIKKO TANNER, kuvat
Kuvagalleria
Blues-Finland.com teki syyskuussa 2011 viikon mittaisen matkan Mississipin
osavaltioon. Opetus- ja kulttuuriministeriö tuki matkaa.
Sarjan toisessa osassa käsitellään elävän musiikin tarjontaa.
Linkit: Mississippi Blues Trail, Visit Mississippi
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2011
.
|
|
