 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Dave Arcari ratsastaa jälleen 25.5.2009 Puolihullu skotlantilainen on taas valjastanut muulinsa ja lähtenyt peltikitaralla taisteluun musiikkibisneksen suoltamaa valtavirtakuonaa vastaan. "Got Me Electric" kertoo tarinoita rintamalta. Silloin kun artistien ohjelmatoimistot eivät promoa suojattejaan legendaarisina (eli harvoin) on tavallisin määritelmä "karismaattinen". Skotlantilainen vaihtoehtobluesin hahmo Dave Arcari ei ole legenda-asemassa eikä -iässä, mutta hänen kohdallaan karisma on totta. |
 |
 |
 |
 |
 |
| Uusin dokumentti Arcarin touhuista on keväällä ilmestynyt pitkäsoitto "Got Me Electric". Se on mitään peittelemätön muotokuva miehestä, joka kulkee tukevasti omaa polkuaan vähät välittäen siitä miltä myyvän musiikin tulisi kuulostaa. Laulajana hän rääkyy ja rähisee. Kitarointi on yksinkertaisen terävää. Biisit kulkevat soinnillisesti samoissa maisemissa. Sanoitukset ja pienet kitarakuviot sentään erottavat raidat toisistaan. Kyllä - menetelmä on aivan sama kuin monilla punk-yhtyeillä. Alt.blues (vaihtoehtoblues) on kiistelty käsite. Monet alt.bluesin alle luokiteltavissa olevat artistit ja bändit viittaavat käsitteelle kintaalla, mutta Arcarilla ei ole ollut mitään termiä vastaan. Alt.blues-muusikot ovat ilmaisultaan mahdollisimman kaukana stadioneilla ja jäähalleissa kymmentuhatpäisille yleisöille soittavista blues-tähdistä. Heille tärkeintä on aitous, spontaanius ja yksinkertaisuus. Dave Arcari ja hänen resonaattorikitaransa kuulostavat levyllä itseltään. Monista alt.blues-heimoon lukeutuvista poiketen Arcarin musiikki kuulostaa rehelliseltä bluesilta. Hyviä esimerkkejä ovat nimiraita "Got Me Electric" sekä rahapulmia käsittelevä "Nobody's Fool". Osa kappaleista on yllättävän säyseitä ajatellen Arcarin villejä lavaesiintymisiä. Kaikki kuitenkin muuttuu ennen kiekon puoliväliä. "Close to the Edge" -kappaleeseen mennessä säyseys on tiessään, kun skotti pääsee omalle hurjalle tasolleen. Biisillä tulee hauskasti esiin myös laulajan aitoskotlantilainen ääntämys - ei kovin yleinen ilmiö blues-piireissä! "One More Heartbreak" jatkaa samoilla linjoilla. Siinä kertoja purkaa parisuhdetuskaansa miestyyliin, räyhäämällä. Sopivasti heti perään tiedustellaankin Blind Willie Johnsonin sanoin, mikä se miehen pistää noin meuhkaamaan: What is the soul of a man? Soundin tasaisuudesta pomppaa esiin yht'äkkiä rockabilly-pikkailu "Homesick & Blue". Hauskalla kappaleella Dave Arcarin rähinälaulu kohtaa ajoittain Hank Williamsin. Liian lyhyeksi jäävä "No Easy Way" puolestaan muistuttaa Bob Dylanin fraseerauksesta esimerkiksi "Highway 61 Revisitedin" tai "Subterranean Homesick Bluesin" tapaan. Alt.bluesissa suositaan alkuperäismateriaalia. Arcari on Blind Willien lisäksi kelpuuttanut silti levylle myös Robert Johnsonia. Johnsonin "Walkin' Blues" saakin Arcari-käsittelyn, joka pesee ja linkoaa. Laulajan raivotautinen korina ja kitaran mäiskintä pyyhkivät totisesti pölyt pois ikiaikaisesta viisusta. "Got Me Electric" ei ole varsinaisen kuuntelunautinto, mutta raju ja inspiroiva kokonaisuus se on. Ja livenä on Dave Arcarikin parhaimmillaan. Jos hänen show'nsa viime syksyn Floating Cockroach Festivalilla jäi kokematta, avautuu ensi syksynä uusia mahdollisuuksia nähdä hänet Suomessa. Skotti esiintyy loka-marraskuussa ainakin Helsingissä, Turussa ja Joensuussa. PASI TUOMINEN Dave Arcari: Got Me Electric. Buzz Records, 2009 Dave Arcari: kitara, laulu ja tuotanto Lue myös Dave Arcarin haastattelu Linkit: Artistin kotisivu ja MySpace Artikkelien etusivulle |