KONSERTTIARVIO
|
| |
|
|
| |
|
|
2.2.2017
|
|
Erja Lyytisen talviretki ampaisi Espoosta
Loppuunmyyty Sellosali todisti Erjan ja uudistuneen bändikokoonpanon
kiertuestarttia. Uusi levy tuo ohjelmistoon uudet käänteet.
Erja Lyytisen keskitalven kotimaankiertueet alkavat olla jo käsite. Moni muistaa
Erjan ja Heikki Silvennoisen menestyskiertueen vuoden takaa ja Elmore James
-tribuuttirundin vuodelta 2014. Nyt mennään uuden albumin "Stolen Hearts"
merkeissä ympäri Suomea.
|
- Tehdään 24 keikkaa helmikuussa…
montako päivää tässä kuukaudessa edes
on? Kyllä sitä jaksaa, kun syön niin paljon
vitamiineja. Jos joskus maksa poksahtaa,
niin vitamiinien syömisestä, Erja vitsaili
kiertueen avauskeikalla Sellosalissa,
Espoon Leppävaarassa.
|
|
Erjan bändikokoonpano on elävää sorttia, ja taas löytyy vähän uusia kuvioita.
Lyytisen kitara on nyt kiertueryhmän ainoa kuusikielinen, joten yhteispeli
kosketinsoittaja Antti Ikolan kanssa korostuu. Rytmitandemina on Erjan ja Heikin
yhteiskiertueen tapaan basisti Juha Verona - rumpali Kai Jokiaho.
Liput kaikkiaan 400 katsojaa vetävään Sellosaliin myytiin loppuun. Hillitty ja
varttunut yleisö sai kuultavakseen tukun biisejä uudelta levyltä, klassikoita,
väläyksen vanhempaa Lyytistä ja pari mojovaa ylläriäkin.
Lyytisen viimeisin studiolevy, Elmore James -tribuutti "The Sky Is Crying", sisälsi
enimmäkseen bluesia. Uutuudella "Stolen Hearts" fokus siirtyy huomattavasti
popimpaan suuntaan. Se ei ole mitenkään uutta; pop- ja juurimusiikin liitto on
vallinnut niin kauan kuin Erja on levyttävänä artistina toiminut.
Jo pidemmän aikaa livetilanteessa testattu "Black Ocean" kuuluu uuden
materiaalin vetävimpiin kappaleisiin. Se on jännä juurevan rockin, popin ja
kevytprogen yhdistelmä, jonka keikkaversiossa Lyytisen kitara ja Ikolan kiipparit
keskustelivat ajoittain oikein mehukkaasti keskenään.
Uusissa kappaleissa kuuluu pyrkimys hieman syvällisempään, tarinalliseen
ilmaisuun. Levyn nimikappale "Stolen Hearts" on sen sijaan tarttuva ja vähän
rokkaavampi pala. Kun Erja tiedusteli yleisöltä, moniko oli katsonut kappaleen
videon (kyseessä on Erjan ensimmäinen 'virallinen' musiikkivideo), Sellosalin
katsomossa käsiä nousi vain muutama.
|
|
|
| |
Vaikka yleisö seurasi esitystä arki-iltaisen espoolaisesti, "Stolen Hearts" innosti
hauskaan yhteislauluun – artistin tosin sellaiseen maaniteltua. Jos uutuuskiekon
kappaleista joku kuuluu Lyytisen keikoilla 10 vuoden kuluttua, on se
todennäköisimmin tämä.
"Rocking Chair" sekoittaa makeasti klassista stop-time-bluesia ja modernimpaa
rockia. "Love Laboratory", jota on niin ikään kuultu keikoilla jo jonkin aikaa,
funkaa kivasti, ja "Slowly Burning" henkii iisiä tunnelmaa.
|
Yhteistyössä
Charlie Musselwhite: Helsinki ja Vaasa, Tampere-talo Erja Lyytinen kiertueella
.
|
Yleisö reagoi varsin miedosti Lyytisen uuteen materiaaliin. Uuden matskun
esitteleminen keikoilla on tietysti aina haasteellista – etenkin, kun kyseessä eivät
ole mitkään bilerenkutukset. Erjan piti useampaan kertaan erikseen kysellä
yleisöltä, mitä se kappaleista tykkäsi. Silloin vastaukseksi tulivat aina tuntuvat
suosionosoitukset.
Kun Lyytinen ja bändi vaihtoivat välillä tutumpaan materiaaliin ja bluesin
sykkeeseen, päiden nytke katsomossa lisääntyi oleellisesti. Elmore James -palan,
klassikon "I'm a Woman" ja pitkän kitaraseikkailun sisältäneen biisin
"Everything's Fine" tahtiin Sellosalissa päästiinkin tyypillisempään ja
aktiivisempaan Erja-keikkamenoon.
|
|
|
| |
Kahden setin jälkeen esiintyjien oli turha luulla pääsevänsä ilman encorea.
Sellaisen kvartetti ilomielin heittikin. Vuoron sai "People Get Ready", Curtis
Mayfieldin kynäilemä The Impressions -hitti 60-luvulta. Illan päätökseen saatiin
pientä kujeilua, sillä vanha kunnon "Steamy Windows" käväisi
Madonna-kipaleessa "Like a Virgin" taas palatakseen alkuperäisteemaan ja
antaakseen illalle muikean finaalin.
|
|
|
| |
Kiertueen avauskeikalla Sellosalissa Erja ja bändi soittivat hyvin yhteen ja
kommunikoivat. Rundin vanhetessa tiimi varmasti hitsaantuu keikka keikalta.
Lyytisen kitara (hän soitti yksinomaan sähkökitaroita) on luonnollisesti
keskeisessä roolissa. Soitossa on aina vaan enemmän ideaa, sekä slide-putkella
että ilman. Vibrakampi taisi saada nyt enemmän kyytiä kuin koskaan.
Varsinaiseen shouting-tyyliin on Erjan turha mennä, mutta laulussa pyrkimys
moniin erilaisiin klangeihin on hieno asia.
Ikolan kosketinlinjat henkivät coolia, ja soolohetken tullen konsteja löytyy.
Jokiahon suhteellisen iso rumpusoundi ja Veronan tukeva basso rakentavat niin
jämerän pohjan, että solistien kelpaa satsata finesseihin vaikka kuultua
enemmänkin. Jokiahon rumpusoolo keikan lopulla sai espoolaisyleisön
innostumaan.
Erja Lyytisen ja bändin kiertue kulkee kovalla tahdilla ja kattavasti. Keikkoja on
luvassa idästä länteen ja etelästä aina Rovaniemelle asti.
Musiikissa ei saa olla miesten ja naisten sarjoja erikseen, mutta Erja on saanut
huomiota nimenomaan siksi, että hän erottuu bluesin miesvaltaisella alalla. Sen
ei pitäisi enää olla niin ihmeellistä. Meillä on juurimusiikissa upeita artisteja, kuten
Erja, Marjo Leinonen ja Maria Hänninen sekä nuoria lupauksia Emilia Siscon,
Ina Forsmanin ja Sara Leen tapaan. Kummastelu sikseen. Riemuitkaamme
mieluummin siitä, kuinka lahjakkaista, rohkeista ja yleisöön menevistä artisteista
saamme nauttia.
PASI TUOMINEN
Erja Lyytinen ja yhtye. Espoo, Sellosali 1.2.2017
Erja Lyytinen (kitara ja laulu), Juha Verona (basso ja taustalaulu), Kai Jokiaho
(rummut), Antti Ikola (kosketinsoittimet ja taustalaulu)
Linkit: Erja Lyytisen verkkosivut, Sellosali
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2017
.
|
|
