Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© 2008 Blues-Finland.com
Grand Blues Festival
säväytti


10.3.2008   
Kuvagalleria

Kansainväliset vieraat Tom Principato, Sven Zetterberg ja Tim Lothar juhlivat Lahdessa. Jalkoihin eivät jääneet myöskään kotimaan edustajat Baby Boy Varhama ja Mommah Brothers.

Mennyt blues-festivaalien viikonloppu nautti yleisömenestyksestä. Lahden Grand Blues Festival keräsi mainion määrän bluesin ystäviä, ja Pietarsaaren
Jeppis Blues Festival oli peräti loppuunmyyty.

Lahden tämänvuotinen Amerikan-ihme oli kitaristi-laulaja
Tom Principato. Hän esiintyi Powerhouse-bändeineen, joka on itse asiassa rytmisektio John Perry (basso, laulu) ja Joe Wells (rummut). Kolmikko veti tukevan show'n. Se rakentui pääosin upouuden "Raising the Roof!"- ja toiseksi uusimman "Guitar Gumbo" -levyn kappaleille.
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
cdon.com
Grand Blues
"Lock and Key", uuden albumin hieno avausbiisi, toimi triolla hyvin, vaikka levyllä se on sovitettu näyttäväksi puhallinsektioineen. Jamivetoisesta materiaalista "Too Damn Funky" onnistui. Illan yllärinä oli Jimi Hendrix -klassikko "Crosstown Traffic", jossa Perry toimi laulusolistina. Perry on aavistuksen lipevän oloinen kaveri, mutta hujoppi soittaa viisikielistään vankasti. Wells puolestaan tyytyy apupojan rooliin, ja jäi Lahdessakin pimentoon areenan syvän lavan perukoilla.

Principato kertoo käyttävänsä Fenderin Stratocasteria ja Telecasteria fifty-fifty. Lauantaina ensin mainittu sai kuitenkin huomattavasti enemmän Tomin osaavaa kyytiä. Sankka yleisö oli hyvin mukana menossa, mutta tauon pitäminen lähes kaksituntisen setin keskivaiheilla osoittautui virheeksi: soiton jatkuttua noin kello yhden jälkeen oli yleisömäärä lähes puolittunut.

Sven Zetterbergiä nähdään Suomessa kohtuullisen usein, mutta ruotsalainen jaksaa aina kiinnostaa blues-yleisöä. Uudehkon harppulevynsä "Hollerin' Up a Storm" kunniaksi Sven omisti setin alkupuolen huuliharpulle ja laululle. Puolivälin tienoilla hän kuitenkin nappasi Gibson 335 -työkalunsa tutusti leikkiin mukaan. Jälleen kerran kuultiin ammattitaitoinen ja ponteva suoritus Sveniltä yhtyeineen, vaikka äänentoisto olikin hieman haasteellista pitkulaisessa salissa.

Tanskalainen
Tim Lothar osoittautui Suomen-vierailullaan - erityisesti ammattilaisten keskuudessa - suoranaiseksi sensaatioksi. Vain neljä vuotta kitaraa soittanut Tim hämmästytti kypsällä tekniikallaan ja ilahdutti raikkaalla olemuksellaan. Liekö rumpalitaustasta hyötyä, mutta pienet yksityiskohdat ja ovelat rytminvaihdot tekevät Tim Lotharin soittamisesta rikasta. Kun vielä lisätään, että Charley Patton- ja Robert Johnson -coverien lisäksi hän tekee runsaasti omaa musiikkia, on meillä käsissämme melkoinen tulevaisuuden nimi.

Suomalaiset artistit eivät todellakaan jääneet Lahden lauantai-illassa jalkoihin. Kotikentällään operoinut
Baby Boy Varhama esitti nelimiehisine Blues Bandeineen erittäin toimivan setin, joka sisälsi muun muassa näytteitä viime loppuvuodesta julkaistulta, hyvin onnistuneelta "Year of the Blues" -levyltä. Ja naistenpäivän kunniaksi vetäistiin J.J. Calen "Sensitive Kind".

Pietarsaarelainen
Mommah Brothers on mielenkiintoisimpia nuoria bändejä Suomessa. Kvartetin aamuöinen osuus ei ajankohtansa takia luonnollisestikaan saanut yhtä isoa yleisöä kuin muut artistit, mutta pohjalaiset eivät antaneet sen haitata. Setti lähti ehkä hienoisen kevyesti käyntiin. Viimeistään loistavan "Cheap Coffeen" lähdettyä liikkeelle olivat Mommah Brothersit kuitenkin tutussa lennossaan. Frippe Weneliuksen karhea laulu ja Kjell-Ove Nyåkerin akustinen basso antavat bändille erityisen leimansa. Erinomainen päätös vahvalle blues-tapahtumalle.

Principatolla riittää puuhaa

Varsinaisten soittohommien lisäksi Tom Principato hoitelee myös omaa Powerhouse Records -merkkiään. Hän ymmärtää myös internetin merkityksen tämän päivän musiikkibisneksessä. "Netti on tuonut musiikin ja muusikoiden tavoitettavuuden aivan uudelle tasolle", hän sanoi lauantai-iltapäivänä Kauppahotelli Grandin ravintolassa, juuri saavuttuaan keikkareissulta Turusta. "Verkossa operointi teettää valtavasti työtä. Siksi on oltava tarkkana, että itse musiikki ei putoa liian alhaiselle sijalle prioriteettilistalla."

Uusi levy on luonnollisesti yksi suuri syy sille, että Principato lähti bändinsä kanssa Eurooppaan. Lahdessakin kuultu "Lock and Key" -biisi on herättänyt ihastusta. Mistä siinä on kyse? "Se yksinkertaisesti symboloi rakkauttani New Orleansin musiikkiin. Se ei erityisesti liity mihinkään todellisuuden tapahtumaan eikä varsinkaan ole omaelämäkerrallinen. Uudella levyllä on muutenkin enemmän New Orleans -vaikutteita kuin useilla aikaisemmillani."

Kaunista "Mi Solea" -kappaletta puolestaan inspiroi Tomin mukaan ensi kädessä flamenco-musiikki. "Raising the Roofilla" kuultava raita on jo toinen versio kappaleesta: Principato levytti sen ensi kertaa albumilla "Not One Word" (2000). "Tämän toisen version tehtävä on osoittaa, miten jokin kappale voi kasvaa ajan, bändin yhteissoittamisen ja satojen keikkojen myötä", Tom kertoo.

Yhteissoittoa riittää nykykokoonpanon kanssa, sillä Perryn kanssa ollaan toimittu jo 11 vuotta, ja rumpali-Wellsin kanssakin viisi ja puoli vuotta. Tom olisi mielellään lähtenyt liikenteeseen koko uutuusalbumilla loistavasti soittavan kvintetin kanssa, mutta se olisi ollut liian kallis ratkaisu.

Uuden albumin tekemiseen käytettiin poikkeuksellisen paljon aikaa, kaksi vuotta. Tom raottaa, että hänen seuraava levynsä saattaa olla kitaravetoista instrumentaalimusiikkia. Mutta saapa nähdä: uusia kappaleitakaan ei vielä ole. "En yritä kahdentaa vanhoja levytyksiä, vaan pyrin konkretisoimaan niitä tunteita, joita vanhat suosikkini ovat minussa herättäneet", Tom Principato linjaa.

Zetterberg muistaa Family Meetingin

Grandin sohvalla istuu myös hoikentuneen oloinen Sven Zetterberg. Ruotsalaisella on menossa harppukausi, jota viimeisin albumikin kuvastaa. "Ensimmäinen kuulemani blues-harpisti oli
Mick Jagger!", Sven yllättää. "Myöhemmin kuitenkin narahdin Sonny Boy Williamson II:een eli Rice Milleriin. Paitsi että hän on loistava harpisti, on hän myös ylivoimaisesti paras blues-sanoittaja. Suorastaan bluesin Bob Dylan, mitä lyriikoihin tulee."

Sven esiintyy "
Family Meeting" -dokumentissa, joka kertoo Wentus Blues Bandin juhlakonsertista 2006. Leffassa on kohtaus, jossa Kim Wilson opastaa Svenille tiettyä tekniikkaa huuliharpulla. "En vieläkään osaa sitä! Suurimalla osalla harppuhuipuista on keinoja, joita en hallitse. Harpisteja löytyy joka lähtöön, mutta hyvät ovat harvassa."

"Family Meeting" on tuottanut ilahduttavasti jatkoa yhteiskeikkojen myötä. Ensi kesänäkin Zetterberg esiintyy Wentuksen kanssa Imatran Big Band Festivalilla. "Svenne" pitää pohjanmaalaisia erinomaisina kavereina. "He muodostavat mielestäni modernin bändin, joka pystyy sopeutumaan hyvin monenlaisiin musiikkityyleihin", hän kuvailee.

Itse konserttisarja puolitoista vuotta sitten oli ikimuistoinen. Zetterberg innostuu kertoessaan, että tuolloin hän tunsi ensimmäistä kertaa elämässään olevansa osa vanhoja kunnon blues-pakettiturneita. "Olla samalla lavalla
Lazy Lesterin, Eddie Kirklandin, Louisiana Redin ja monien muiden huippujen kanssa - uskomaton kokemus."

Lothar - yksi Tanskan toivoista

Nauravainen Tim Lothar nautti jo aiemmista Suomen-keikoistaan Tampereella ja Kangasalla. Huhut hänen loistavista esiintymisistään levisivät nopeasti ammattipiireissä. Tuleeko kehuista paineita? "Ei oikeastaan. Kehut tietenkin miellyttävät minua ja yritän vastata mahdollisimman hyvin yleisön odotuksiin", hän sanoo vaatimattomasti.

Lyhyt kitaristiura aiheutti monissa hämmästystä. "Aloitin vasta neljä vuotta sitten, mutta olen harjoitellut todella paljon! Minulla on vaimo ja kaksi lasta, joten treenaamisella on rajansa. Jos ei malta pysyä erossa kitarasta, voi saattaa perheensä hulluuden partaalle. Ennen kitaransoiton aloittamista olin soittanut jo pitkään rumpuja. En siis ole musiikissa aloittelija. Olen edelleen rumpalina
Lightnin' Moe -bändissä, joka keikkaillee ehkä kerran kuussa."

Kitaraan tarttumisella on hauska tausta. Tim muistelee pilke silmäkulmassa: "Ensi kertaa
Robert Johnsonia kuultuani mietin, ketkähän tuolla biisillä soittaneet kaksi kitaristia ovat!"

Timin mukaan Tanskan blues-skene on kapea, mutta tilanne ei ole toivoton. Tanskassa on nuoria artisteja kuten tammikuussa
Tunturibluesissa soittanut Thorbjörn Risager ja Lotharin hyvä ystävä, viime kesän Puistobluesissa esiintynyt Mike Andersen. Tanskassa järjestetään vuosittain muutamia festivaaleja ja on yksi varsinainen blues-klubikin, Kööpenhaminan Mojo. Timin mielestä mahdollisuuksia kasvuun on.

Vuonna 2006 julkaistu albumi "Cut to the Bone" ei enää oikein tyydytä Tanskan suistorakettia. "Uusi levyni ilmestyy pian, toivottavasti noin kuukauden kuluttua. Se on edellisen tavoin täysin soolomateriaalia", Tim Lothar lupaa.

PASI TUOMINEN
Tom Principato
© Kake Kiirikki