|
|
7.6.2012
|
Onnellinen mies: Allman
|
Bluesia, rockia ja muita huumeita
Gregg Allmanin omaelämäkertakirja ”My Cross to Bear” on häpeilemätön
vuodatus rankasta elämästä miehenä ja muusikkona. Bob Margolinin ”Steady
Rollin'” pitää sisällään viihdyttävää tarinointia.
Gregg Allmanin omaelämäkertakirja ilmestyi toukokuun alussa. Kirja kantaa
samaa nimeä kuin aiheensa 60-luvun lopulla säveltämä blues ”My Cross to Bear”.
Haamukirjoittajana toimi Alan Light ja opuksen kustansi HarperCollins.
The Allman Brothers Bandin ja itsensä Gregoryn kovimmat fanit ovat
varmuudella lukeneet tärkeimmät aikaisemmat kirjat. Isoveli Duaneen keskittyvä ”
Skydog” (Randy Poe, kustantaja Backbeat Books) ilmestyi vuonna 2008.
Bändihistoriikki ”Midnight Riders” (Scott Freeman, kustantaja Little, Brown and
Company) näki päivänvalon jo 1996.
Nyt puheenvuoron saa Gregory LeNoir Allman. Aikaisemman kirjallisuuden
sisältöön nähden uutta faktatietoa (jota musiikkikirjojen lukijat aina janoavat)
tulee melkoisen vähän. Päähenkilön omaa ääntä, mielipiteitä ja tilitystä on
tarjolla senkin edestä.
.
|
Minkälaista ristiä Gregg siis kantaa?
Menetetyn isoveljen ikävää. Viinan kiroja.
Riippuvuutta kovista huumeista. Kuuden
kariutuneen avioliiton tuottamia
epäonnistumisen tunteita – eiköhän siinä ole
jo yhdelle miehelle kylliksi?
Entinen soittokaveri Dickey Betts ja vaimo
(niin ikään entinen) Cher nousevat alati
kummittelevan Duane-haamun ohella kirjan
keskeisiksi henkilöiksi. Gregg ei yritä
pätkääkään peitellä Bettsiä kohtaan
kokemaansa syvää vihaa ja inhoa. Ei siis
ihme, ettei Betts enää soita Allman
Brothersissa; ihme on, että yhteinen taival
päättyi vasta vuonna 2000.
Hyvää Bettsistä kirjoitettua sanaa saa
etsimällä etsiä. Oli mies kulissien takana
kuinka paha kusipää hyvänsä, pieni
myönnytys olisi ollut paikallaan – onhan
Betts mies, joka sävelsi bändin kaikkien
aikojen hitin ”Ramblin' Man” ja on vastuussa
|
|
koko joukosta legendaarisia biisejä. Gregg muistaa jopa piikitellä Bettsin omaa
bändiä The Great Southernia, koska se soittaa samanlaisessa orkestraatiossa
kuin The Allman Brothers Band.
Cherin räväkkä persoonallisuus saa paljon suitsutusta ex-siipalta. Kuuluisa
laulaja-näyttelijä oli Greggin siihenastisista vaimoista pitkäkestoisin (tämä siis
viittaa avioliiton pituuteen eikä, hmm, fyysisiin ominaisuuksiin) ja jääkin hieman
epäselväksi, millaisiin syihin yhteiselo tyssäsi.
”My Cross to Bear” -niteellä ei ole varsinaisia kirjallisia ansioita. Muusikon ja
ihmisen nahan alle päästään silti melkoisen hyvin. Allman ei lainkaan peittele
epätoivoista heroiinikoukkuaan tai säälittävää juoppouttaan. Hän kertoo
suoraan, mitkä levyt olisivat saaneet jäädä tekemättä ja mistä hän on erityisen
ylpeä (muun muassa uusin soololevy ”Low Country Blues” kuuluu jälkimmäisiin).
Välillä mennään ruohonjuuritasolle vaivaannuttavan intensiivisesti. Kiinnostaako
ketään, kuinka monta kokkeliviivaa vedettiin, montako votkapulloa kumottiin,
kuinka monta kierrosta jotain satunnaista vosua köyrittiin?
Tarina on rankka, yksityiskohtainen ja todentuntuinen. Kirjan loppuessa saa
kuvan miehestä, joka on tyytyväinen nykyhetkeensä. Hän on ylpeä
raitistumisestaan, lapsistaan ja musiikistaan. Eikä naimarintamallakaan olla
epätoivoon vajottu: Gregg, 64, suunnittelee avioliittoa 24-vuotiaan Shannon
Williamsin kanssa.
|
Bluesia isolla Beellä
Tunnetun blues-muusikon Bob Margolinin
kirja ”Steady Rollin'” on huomattavasti
kevyempää sarjaa. Ainakin sisällöllisesti.
Kirjoittajana hän nimittäin lyö
haamukirjoittajiin turvautuvat laudalta.
Margolin on pitkään kirjoittanut omakätisesti
artikkeleita, tarinoita ja kolumneja muun
muassa amerikkalaiseen Blues Revue -
lehteen.
”Steady Rollin'”, joka on kirjan tittelin lisäksi
Margolinin liikanimi, on kokoelma aiemmin
julkaistuja kirjoituksia, jotka on nivottu
yhteen lyhyin johdantotekstein. Teosta ei
ehkä kirjaksi sovi kutsua. Ennemmin on kyse
artikkelikokoelmasta.
Mielenkiintoista tarinaa on joka tapauksessa
paljon. Bob ylistää bluesin hienoutta
monesta näkökulmasta ja kertoilee
|
|
esimerkiksi pitkäaikaisesta bändiliideristään, legendaarisesta Muddy Watersista.
Kaikesta huokuu Margolinin tuntema pohjaton ja palava rakkaus blues-nimiseen
taiteenlajiin. Hän jopa kirjoittaa ”sen” sanan aina isolla B:llä. Tyyli on
teeskentelemätön, suora ja ajoittain naiivi. Helppolukuista, mutta harvemmin
kovin koskettavaa.
|
|
|
Margolin revitti Telecasteriaan Rauma Bluesissa 2011. Taustalla pianisti Daryl Davis.
|
Ylivoimaisesti eniten ainesta on Margolinin kirjoittamassa blues-fiktiossa. Sitä olisi
ehdottomasti lukenut kirjassa esitettyä enemmän. Jos aikaa, halua ja rahoitusta
löytyy, Bob Margolinilla on kaikki rahkeet kirjoittaa uraa uurtava blues-romaani tai
vaikkapa elokuvakäsikirjoitus. Sellaista odotellessa.
PASI TUOMINEN
Gregg Allman ja Alan Light: My Cross to Bear (400 sivua tai ebook).
HarperCollins/William Morrow, 2012
Bob Margolin: Steady Rollin' (ebook, noin 96 sivua). BookBaby, 2011
Linkit: Gregg Allman, The Allman Brothers Band, Bob Margolin
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2012
.
|
|
