HELGE TALLQVIST -EKSTRA
|
|
|
25.3.2016
|
|
"Suurin juttu bluesartistille"
Helge Tallqvist ja Ina Forsman matkaavat toukokuussa esiintymään
festareille Kaliforniaan. Uusiakin levyjä on vesillä, mutta pyörät liikahtivat jo
yli vuosikymmen sitten George Smith -tribuutilla.
Koska Helge Tallqvist kuuluu maamme eturivin huuliharpisteihin ja kokeneimpiin
blues-muusikoihin, hän voisi rintaansa röyhistellen ylpeillä saavutuksillaan. Hän
on kuitenkin edelleen vaatimaton, bluesin parhaiden perinteiden tapaan
edeltäjilleen ja oppi-isilleen kunnioitusta osoittava taiteilijasielu.
Helgeä, joka monen muun tavoin tutustui bluesiin 60-luvun britti-invaasion
kautta, on aina vetänyt puoleensa se aito ja alkuperäinen, mustien
amerikkalaismuusikoiden blues. Kaliforniasta käsin vaikuttava nettijulkaisu Blues
Junction kunnioitti häntä valitsemalla sooloalbumin ”In Footsteps” viime vuoden
parhaaksi instrumentaalilevyksi (David Macin tekemä haastattelu löytyy Helgen
nettisivulta).
Kevättalvella ilmaantui suoranainen jymypaukku: Helge kutsutiin Ina Forsmanin
kanssa esiintyjäksi Doheny Blues Festivalille Yhdysvaltoihin. Kalifornian Dana
Pointissa pidettävä festari lukeutuu maan suurimpiin. Se kerää vuosittain yleisöä
30 000-40 000 henkilön verran. Näillä festareilla eivät eurooppalaiset bändit
yleensä edes soita!
Helgelle ja Inalle kutsu tuli Jeff Scott Fleenorilta, joka on paitsi kykyjenetsijä
myös Delta Groove Musicin omistaja ja tuottaja. ”Helge Tallqvist Band with Ina
Forsman” on buukattu esiintymään Etta Jamesin mukaan nimetyllä lavalla.
”Doheny on suurin juttu, jota bluesartisti voi kuvitella”, Helge sanoo
Blues-Finland.comille.
Bändiksi Kaliforniaan matkaavat kitaristi Jonne Kulluvaara, basisti Iiro Kautto ja
rumpali Juha Litmanen. Dohenyssä haluttiin nähdä nimenomaan Ina, joka on
tänä vuonna kiertämässä Eurooppaa Blues Caravanin jäsenenä. Helgen ja Inan
yhteinen levy on tietysti myös herättänyt huomiota USA:ssa.
Doheny Blues Festivalilla soitti ensimmäisenä suomalaisena aktina Jo' Buddy &
Down Home King III. Neljä vuotta sitten Tomi Leino esiintyi Kaliforniassa
monikansallisen Trickbagin kitaristina.
Amerikkalaiseen tyyliin
Tähän kaikkeen johtanut pyörä lähti pyörimään jo vuonna 2005, jolloin julkaistiin
tribuuttilevy "Helge Tallqvist with Groovy Eyes plays George 'Harmonica'
Smith". Levy nosti Helgen arvoon arvaamattomaan Yhdysvalloissa. Levy myy
suuren veden takana vieläkin ja herättää ihmetystä pienen pohjoisen maan
artistien bluestiedoista ja -taidoista. ”Amerikkalaiseen tyyliin” soittaminen, johon
Helge useasti viittaa, ei nimittäin ole yleistä. Useimmat amerikkalaiset blues-
bänditkin kun soittavat jonkinlaista brittiperinteestä lähtevää rokkaavaa bluesia,
joka on etääntynyt aika kauas 'aidosta' bluesista.
|
|
|
Ystävien merkitys Helge Tallqvistin muusikonuralla on ollut suuri. Pitkäaikaisen
ystävänsä ja mentorinsa Pepe Ahlqvistin hän tapasi jo teinipoikana. Pepe
tutustutti hänet huuliharpun saloihin ja opetti instrumentin käsittelyä.
Bluesmiehen elämässä tapahtui toinen iso käänne, kun hän tutustui George
”Harmonica” Smithiin. Se tapahtui Pepen kautta Tukholmassa vuonna 1982.
George esiintyi Buddy Guyn konsertissa. Helge, Pepe ja muutama muu muusikko
tekivät ikimuistoisen matkan Los Angelesiin samana vuonna ja pääsivät George
Smithin vieraiksi.
Tapaaminen vaikutti Helgeen niin paljon, että hän alkoi soittaa sen jälkeen
”tosissaan”. George Smith teki häneen vaikutuksen; ei ainoastaan muusikkona,
vaan myös ihmisenä. Helge muistelee Smithiä sydämellisenä, vieraanvaraisena ja
muista huolehtivana persoonana. Reissulla tulivat tutuiksi myös blues-muusikot
William Clarke (myös jo manan majoille mennyt), Rod Piazza, Rick Estrin,
Junior Watson ja Mark Hummel. Kollegiaalisista suhteista alkoi enemmän tai
vähemmän tiivis yhteydenpito. Kyseiset muusikot ovat seuranneet toistensa
tekemisiä ja tehneet kuin luontojaan toisinaan yhteisiä projekteja.
Helge esitteli uusimman kokoonpanonsa Finnish Blues Music Awards 2016 -
tapahtumassa Helsingissä. Laulusolistina toimii Emilia Sisco, ja soolokitaraa
soittaa nuori Konstantin Kovalev. Muut bändin jäsenet ovat basisti Tom Nyman
ja rumpali Juha Litmanen. Helgellä on ollut lyhyen ajan kuluessa bändissään
peräti neljä naissolistia: Fatima Koroma, Minna Lasanen, Ina Forsman ja nyt
Emilia Sisco. Kaikki ovat vasta uransa alussa olevia nuoria lupauksia. Miksi juuri
nainen? Helge selvittää. ”Kun kasasin uutta bändiä, nousi esiin kysymys
laulusolistista. En halunnut sen olevan kuka tahansa, vaan halusin oikean
laulajan, jota yleisö kuuntelee. Solistin pitää nostaa bändin tasoa. Nainen bluesin
tulkitsijana on kova juttu emotionaalisen eläytymiskykynsä ansiosta”.
Helge arvostaa nykytyttöjen kielitaitoa, musikaalisuutta, fraseerausta ja
puhdasta laulua. Nykynaiset uskaltavat myös sanoa mielipiteensä ja valita
itselleen sopivat laulut. (Tästä ei kovin pitkää siltaa tarvitse vetää 50-luvun
hienoihin suomalaisiin naislaulajiin ja levyyn ”Helge Tallqvist & Jukka Gustavson
Band plays Erik Lindström”, mutta se onkin jo toinen juttu).
|
|
|
| |
Edelleenkään ei ole tylsää. 17-vuotiaan Inan löytäminen kolmisen vuotta sitten
oli todellinen onnenpotku. ”Moni ihmetteli aluksi, kuinka tällaisen vanhemman
konkarin ja teini-ikäisen, aloittelevan laulajan yhteistyö sujuisi, mutta olemme
molemmat voittajia.” Epäilijät ovat joutuneet pyörtämään puheensa. Yleisön
kiinnostusta ja keikkoja on riittänyt, sekä kansainvälisesti että kotimaassa.
Entisen mainosmiehen pelisilmä ei pettänyt tässäkään asiassa!
Helge Tallqvistin elämässä on ollut ehkä onnekkaita sattumia, mutta hänen
nykyinen menestyksensä on kovan ja peräänantamattoman työn tulosta.
Vaikeissa paikoissa hänellä on ollut kannustajia. Hän on elävä todiste siitä, että
rohkaisevalla lauseella oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa sanottuna voi olla
suuri merkitys. Helge lausuu (vapaasti englannista käännettynä) ”In Footsteps”-
albumin saatesanoissa: ”Blues ja huuliharppu ovat antaneet minulle
ilmaisukanavan tunteisiini. Siinä on tämän musiikin voima.”
Pieni sivujuoni eli ”Bluesman met Rap Artist”
”Hanging Loose” -kappaleesta syntyi viime vuonna cd-single yhteistyössä Tyko
Haapalan kanssa. Tyko, rap-artisti ja Helgen entinen rumpali, taiteilijanimeltään
Tykopaatti, innosti Helgeä säveltämään funk-bluesrytimisen räpin. Pohja on
sama kuin kappaleessa ”In Footsteps”. Huuliharppusoolo on soitettu päälle.
Vaikka Helgeä roots-muusikkona bluesin ja rapin yhdistelmä hiukan huvittaa,
levyä on soitettu radiossa. Yhteistyön on suunniteltu jatkuvan
lähitulevaisuudessa. Ina Forsman halusi myös laulaa kappaleen ja muunsi laulun
sanoja naiselle sopivaksi omalla soololevyllään. George Smithin perintö elää näin
vielä hiphopissakin.
In Footsteps
Koko albumillinen instrumentaalibluesia huuliharpulla soitettuna on melkoinen
harvinaisuus, ei ainoastaan Suomessa, vaan missä tahansa. Huuliharppuhan on
erittäin ilmeikäs, puhuva soitin. Helge ajattelee lyriikoita soittaessaan, ja blues
tulee selkäytimestä. Soololevy oli oikeastaan Tomi Leinon idea, ja levy on hänen
studiollaan tehty. Ina Forsmanin kanssa levytetyn cd:n jälkeen odoteltiin pari
kuukautta, että sopivat muusikot saatiin samanaikaisesti Helsinkiin, ja sitten
lähdettiin pariksi päiväksi studioon jammailemaan. Edustava joukko
huippumuusikoita olikin paikalla. Trickbagin Lars Näsman tuli Ruotsista basistiksi.
”Valikoin biisejä ja harjoittelin ihan hulluna”, Helge tunnustaa.
|
”In Footsteps” on itse asiassa levytykseksi
muuttunut jamsessio, taltiointi hyvästä
groovesta, joka puolestaan syntyi hyvien
muusikoiden yhteistyöstä. ”Kun alkoi
kuulostaa tarpeeksi hyvältä, painettiin vain
tallennusnappia”, Helge muistelee.
Kappaleet on soitettu George Smithin tyyliin,
enimmäkseen kromaattisella huuliharpulla.
Tämä ei ole kuitenkaan tribuuttilevy numero 2,
koska se sisältää muidenkin sävellyksiä.
Tallqvistilta itseltään on sisällytetty viisi raitaa.
Saksofonistien (esimerkiksi Lee Allen) biisejä
on mukana aika monta. Kitarat nousevat myös
hyvin esiin. Soundi on luonnollisen kuuloinen.
|
|
Kun taustamuusikot ovat huippuluokkaa, solistin ei Helgen mukaan tarvitse kuin
kellua siinä päällä. Helge Tallqvistin motto on: ”Keep it simple, ja antaa rytmin
viedä.”
Siispä kuulokkeet korville ja uppoutumaan West Coast Bluesin vivahteisiin. Albumi
sisältää 14 kappaletta, joista suurin osa on soitettu kromaattisella huuliharpulla.
Kromaattisen huuliharpun soittaminen on huomattavasti vaativampaa kuin
bluesissa tavallisemman, määrättyyn diatoniseen sävelasteikkoon sidotun
huuliharpun. Kromaattisella huuliharpullahan voi soittaa puolisävelaskeleetkin –
näin ollen myös melodiaa.
Kokonaisuutta tarkastellessa varsinkin Helgen omat sävellykset ovat
puhuttelevia. Niissä on sydäntä ja sielua, omakohtaista kokemusta, jotka tuovat
lähemmäs kuulijaa. ”Hot Rod Special” aloittaa räväkästi ja lupaa hyvää. ”The
Eeel” on kontrabasson rytmittämä energinen swing, jossa Jonne Kulluvaaran
heleä kitara saa tilaa. Nimikappale ”In Footsteps” on taas tanakka kitaran ja
huuliharpun vuoropuhelu, joka saa jalan lyömään tahtia.
”Monkey on a Limb” on hidas, mietiskelevä kappale, joka on kuin iltapäivä
Syvässä Etelässä. Kitaran kaikuefekti tuo mieleen CCR:n. Bobbie Gentryn ”Ode
to Billie Joe” suorastaan pakottaa takaisin lähteelle, etsimään verkosta tuon
mystillisen kantrilaulun lyriikoita. Onko tuonkin hitin julkaisusta tosiaan jo melkein
50 vuotta? Tallahatchee Bridgekin on sortunut jo kauan sitten.
|
Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Micke Björklöf & Blue Strip 25 v Grand Blues Festival Lahti Stompin' 2016 Helsinki
|
| |
Toinen swing-kappale on ”Walking with Mr Lee”. Melkein näkee sielunsa silmillä
Lindy Hopia tanssivia pareja ja heiluvia kellohameita.”The Tears Fall Down Like a
Rain” on omaa luokkaansa. Boogiepohjan varaan soitettu tarttuva melodia
nousee esiin. Tomi Leino soittaa soolon.
Helgen oma sävellys, synkähkö, hidas blues ”Baby Don't Go Yet” ei jätä
sanomaansa arvaamisen varaan, vaan suorastaan rukoilee ja anelee. Erittäin
hienoa huuliharpputyötä.
Klassistakin klassisempi tunnelmapala ”I Left My Heart in San Francisco” tuo
Helgelle, ja varmaan monelle muullekin, muistoja mieleen. Sello sopii yllättävän
hienosti kokonaisuuteen.
”Sharp Harp” on ”Champion” Jack Dupreen klassinen blues kitaramausteilla.
Helgen sävellys ”Down in L.A.” on albumin energinen päätöskappale, joka on kuin
ennusmerkki tulevaisuudesta. Uusiutumiskykyinen Tallqvist tuntuu sanovan: Hei,
mehän olemme vasta taipaleen alussa!
ANNAMARI LAUSALA
Helge Tallqvist: In Footsteps. Omakustanne, 2015
Helge Tallqvist (kromaattinen ja diatoninen huuliharppu), Tomi Leino (kitara),
Jonne Kulluvaara (kitara), Lars Näsman (kontrabasso), Mikko Peltola (rummut),
Juha Litmanen (rummut), Tom Nyman (sähköbasso), Magdalena Valkeus (sello)
Bluesman met Rap Artist, Helge Tallqvist: Hangin Loose. Omakustanne, 2015
Tykopaatti (laulu, rap), Helge Tallqvist (huuliharppu), Jonne Kulluvaara (kitara),
Mikko Peltola (rummut), Lars Näsman (basso)
Linkki: HelgeTallqvist.com
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2016
.
|
|
