Blues-Finland.com - Bottleneck Guitar Trendsetters of the 2010's - Ismo Haavisto, Jim Roberts, Andres Roots

KIERTUERAPORTTI

13.5.2016 Kuvagalleria

Haavisto, Roberts, Roots

Liukukitaroinnin trendit selviksi monikansallisesti
Ismo Haavisto sai slide-kitaraa esitelleelle minikiertueelle kavereikseen
yhdysvaltalaisen Jim Robertsin ja virolaisen Andres Rootsin. Retkue löysi
tiensä Lahteen, Kouvolaan ja Pyhtäälle.

Äitienpäiväviikolla Suomessa kiersi komealta kalskahtavalla nimellä varustettu
kolmikko Bottleneck Guitar Trendsetters of the 2010's. Trendisettereistä kaksi
ovat entuudestaan tuttuja ja oivallisiksi tekijämiehiksi todettuja. Myös ryhmän
suuren veden takaa tullut kolmas slidettäjä teki vaikutuksen.

Slidekitaran trendit kävivät melko pikaisella aikataululla suomalaisyleisölle
esittelemässä Ismo Haavisto ja virolainen Andres Roots yhdessä
yhdysvaltalaisen Jim Robertsin kanssa. Kolmikon keikat olivat perjantaina
7. toukokuuta Lahdessa sekä seuraavana päivänä Kouvolassa ja Pyhtäällä.

Yllä olevan kuvan perusteella saattaa näyttää siltä, että tuorein trendi slidettelyn
saralla on soittaminen kaulan tyvipäästä, niin sanotusta nuorten miesten
asemasta. Ei se ihan niin taida olla, mutta kyllä sillä keskustelun saa liikkeelle.

- Soitan Erlewine Lazeria ja sikarilaatikkokitaraa. Ne ovat normaalikitaraa
lyhyempiä ja siten käteviä matkustaessa, Roberts kertoi.

- Lazerin rankasti leikattu body mahdollistaa slidellä soittamisen myös aivan
ylhäältä. Andres ja Ismo näyttävät kumpikin vaihtavan käden kaulan yläpuolelle
päästäkseen ylärekisteriin. Hoituu se niinkin. Miksiköhän minä en sitä keksinyt?

Roots huomautti Dave Holen olleen ensimmäisen, jonka näki käyttävän kyseistä
tekniikkaa. Holeakin voi hyvällä syyllä kutsua slidesoiton trendistetteriksi.
Suomessa nähdylle triolle nimi on tullut humoristisena päivityksenä Kokomo
Arnoldin ja Casey Billie Weldonin 80 vuoden takaisesta levystä. Slidekitaroinnin
tähän päivään tuovan ryhmän syntyhistoriakin on asiaan kuuluvasti silkkaa
2010-lukua.

- Siitä on jokunen vuosi aikaa. Ian McKenzie soitti meidän molempien musiikkia
Wednesday's Even Worse -podcastinsa samassa jaksossa. Olimme kumpikin
ohjelman chatissa, ja sitä kautta tutustuimme, Roots muistelee.

- Ajan myötä juttelimme lisää, ja Andres kirjoitti meidän levystämme hyvän
arvionkin. Jossain vaiheessa tuli sitten puheeksi yhdessä soittaminen Virossa tai
Suomessa, Roberts jatkaa.

Jim Roberts vietti Euroopassa vaimonsa kanssa viisi ja puoli viikkoa. Hän kertoi
kiertäneensä Englannissa, Ranskassa, Alankomaissa ja Belgiassa ennen Viroon
ja Suomeen tuloaan. Lahdessa Roberts, Roots ja Haavisto pääsivät Ylen
radiohaastatteluunkin. Radiohaastis oli ensimmäinen, jonka Roots antoi suomen
kielellä (jonka hän muuten taitaa oivallisesti). Kolmikko myös soitti radiossa
livenä. Rootsin kotimaassa suunnitelmat eivät menneet yhtä putkeen.

- Meidän piti soittaa myös Viron puolella, mutta promoottori perui sen viime
hetkellä. Tulimme sitten vain laivalla Helsinkiin. Onneksi nämä kolme keikkaa
toteutuivat, Andres kertoo ja uskoo ensi kerralla homman onnistuvan paremmin.

- Tämä oli ensimmäinen Suomen-vierailuni, ja sään perusteella näyttää, että tulin
juuri oikeaan aikaan. Tosin minun epäiltiin tuoneen Kalifornian ilmaston
mukanani. Kaikki ovat suhtautuneet täällä minuun ja musiikkiini todella hyvin ja
vastaanottavaisesti. Se saattaa johtua myös siitä, että kuljen näiden kavereiden
kanssa, Roberts naureskeli.

Kuten Blues-Finland.comin West Coast Blues -sarjasta käy ilmi, alan maisema
Robertsin kotikaupungissa Los Angelesissa on vähän kuivakka.

- Soittajia on kyllä paljon. Mutta LA:ssa on niin paljon muutakin tekemistä, että
blues tahtoo jäädä vähän sivuseikaksi. Toisaalta on sellaisia kavereita kuin
Cadillac Zack, jotka järjestävät jameja ja keikkoja pienissä mestoissa, kuten
Sugar Mill Saloonissa.

Seutu on ollut Robertsin koti jo noin neljä vuosikymmentä. Hän viihtyy enkelten
laaksossa, mutta huomauttaa asiaan kuuluvasti, että länsirannikon blues kukkii
näyttävämmin Kalifornian pohjoisemmissa osissa, erityisesti San Franciscossa.

Levytyssuunnitelmia

Andres Roots julkaisi hiljattain juhlavinyylin, joka nousi hämmästyttävästi Viron
listaykköseksi, ohi muun muassa David Bowien ja Iggy Popin uusien levyjen.
Koko ensimmäinen painos on loppu, ja lisää vinyylituotetta on tulossa. Jutustelun
ajauduttua suosion kautta levymyynteihin Roberts kertoi omista levytyksistään.

- Tämä levy, jota minulla on nyt mukanani, on samalla kertaa Jack Roberts
Harvey Bandin debyytti ja greatest hits -kokoelma. Työstämme parhaillaan toista
levyä. Julkaisimme kuutisen viikkoa sitten singlen nimeltä ”Dark Down In The
Delta”. Se on nyt saatavilla digitaalisesti. Idea olisi julkaista piakkoin lisää
yksittäisiä raitoja. Myöhemmin tänä vuonna aiomme koota ne muutaman
bonuksen kera cd:lle.

Rootsilla on samansuuntaisia suunnitelmia.

- Syksyllä olisi tarkoitus julkaista uusi cd. Tällä vinyylillä on kaksi raitaa, joita ei ole
vielä julkaistu cd:llä, ainoastaan digitaalisesti tätä ennen. Niiden lisäksi olen
joitakin kappaleita työstänyt hiljakseen vuodesta 2012 lähtien, Roots valotti.

Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Wentus Fest, Kokkola Bossa Nova Blues & Rock Kukonhiekka Blues Saariblues, Tre

- LP:n julkaisu viivästyi kevääseen, joten päätin sitten siirtää cd:n syksyksi. Ei
levyä kuitenkaan kannata juhannuksena ulos laittaa. Cd:lle tulee kolme
instrumentaalia ja seitsemän raitaa eri laulajien kanssa. Ismon kanssa tehty
”Morganfield Blues” on mukana. Hänen lisäkseen solisteina ovat muun muassa
Steve Lury, Richard Townend ja James Dalton. Uskon, että levystä tulee
mielenkiintoinen kokonaisuus.

Kansanomaisempaa klubitunnelmaa

Perjantaina Lahdessa Trendsetters soitti Brygga Citybarissa, torin tuntumassa.
Paikassa on erityinen musiikkinurkkauksensa. Yleisö on saanut nauttia erilaisista
elävän musiikin sessioista, aina klassisesta nyt kuultuun bluesiin. Vaikka samaan
aikaan Suomi pelasi lätkän MM-kisoissa avausotteluaan, Bryggaan löysi
kelvollisen vahvuinen kuulijakunta.

Lauantain keikkapaikka, Kouvolan Pub 23, ei ole mikään tuiki tavallinen
bluesklubi. Se on lähipub (ja vieläpä varsin perinteikäs sellainen), jossa sattuu
olemaan laadukasta musiikkitarjontaa viikoittain. Ikkunateippien mukaan
"Kaksikolmonen" on perustettu jo 70-luvun puolivälissä. Tämän vuoden alusta
alkaen se on tarjonnut aktiivisesti elävää musiikkia. On nähty harvinaisen
laadukas bluespainotteinen sarja esiintyjiä niin Suomesta kuin Yhdysvalloistakin.

Monipuolisen ohjelmatarjonnan takana piileskelee tuttu hahmo:
"Kouvostobluesin" kiistaton liideri Timo ”Titty Bar Tim” Heikkilä. Pitkälti hänen
suhteillaan ja uurastuksellaan lähipub (jonka omistaa hänen puolisonsa) on
muuttunut lähiklubiksi menettämättä kuitenkaan aitoa itseään.
Ohjelmavastaavan titteliä hän ei ota kantaakseen, joten kutsuttakoon häntä
vaikka ohjelmakonsultiksi.

Mielenkiintoisena ja toimivana erikoisuutena Pub 23:een on onnistuttu
lanseeraamaan lauantain päiväkeikat. Monesti edellisen illan esiintyjä soittaa
lauantaina ennen kotiin lähtöä toisen keikan tai jokin ohikulkeva bändi pistäytyy
soittamaan matkalla muualle. Juuri tällainen kello kolmen kauttakulkukeikka
Trendsettersillä oli Kouvolassa.

Lauantain päiväkeikoille on Heikkilän kertoman mukaan muodostunut oma
kuulijakuntansa. Porukka, jota ei baarissa muuten juuri näy, kerääntyy vasiten
diggaamaan musiikista. Tällä kertaa yleisömäärää taisi vajentaa ulkoilemaan
innostanut kesäinen sää, mutta tasaiseen tahtiin ravintolan oviaukko oli
liikennöity. Ihmisvirta vieläpä suuntautui useammin sisään- kuin ulospäin.

Ismo Haavisto valotti, että minikiertueeseen valmistauduttiin paitsi toisten
materiaaliin tutustumalla myös pitkällä treenisessiolla torstaina.

- Siten saimme jokaisen omaa materiaalia mahdollisimman paljon mukaan ja
pääsimme katsomaan kappalekohtaisia roolijakoja hieman. Näin kun ei ole
bassoakaan, pitää vähän miettiä, mitä kukin soittaa. Varmasti myös yleisön
kannalta on mukavampaa, että meidän ei tarvitse pelkkää ränttätänttää koko
keikkaa pompottaa, Ismo sanoi.

Monipuolisen keikan Trendsetters tarjosikin. Jokainen kolmesta solistista pääsi
vuorollaan esiin ja komppasi nöyrästi muita.

Andres Rootsilta kuultiin ”Django” ja pari muuta instrumentaalia Matias Partasen
kompatessa cajonilla. Hitaan bluesin ”Build Me A Statue” myötä Haavisto liittyi
kaksikon seuraan huuliharppuineen. Sen jälkeen Roberts täydensi kokoonpanon
ja nelikko tarjoili klassikon ”Death Letter”.

Haaviston ja Rootsin yhteistyö alkoi runsaat kolme vuotta sitten Muddy Watersin
satavuotispäivien tiimoilta. He julkaisivat silloin singlen ”Muddy Waters /
Morganfield Blues” ja tekivät juhlakiertueen Suomessa ja Virossa. Molemmat
singleraidat kuultiin sekä Kouvolan- että Lahden-keikoilla. Muddylta itseltään
ohjelmistoon päätyivät ”I Can't Get No Grinding” ja ”Mean Red Spider” –
takuuvarmoja tunnelman kohottajia molemmat.

Roberts esitti luonnollisesti Jack Roberts Harvey Bandin ohjelmistosta poimittuja
piisejään. Ne ovat tyyliltään helposti lähestyttävää bluesrockia, jonka luulisi
uppoavan myös ei-bluesfaneille. Mukana soi Americanan ja etenkin Southern
Rockin sävyjä runsaasti. Kuuli sieltä ripauksen Bon Joviakin. Robertsin moni-
ilmeinen laulu ja hillityn pureva kitarointi toimivat yhdessä. Muun muassa tuore
single ”Dark Down In The Delta” ja hieman äreämmin bluesrokkaava ”Devil On a
Dirt Road” jäivät mieleen.

Haaviston katalogista kuultiin ”Honey Girl” ja raivoisaksi yltynyt ”I'm Drinking
Whiskey (Do Not Disturb)”. Lainamateriaalilaarin legendaarisempaa laitaa
edustaneet ”Mean Red Spider” ja ”Statesboro Blues” kruunasivat ensimmäisen
setin. Etenkin viimeksi mainittu The Allman Brothers Band -suosikki (Blind Willie
McTellin sävelmästä teki hitin myös Allmanien hyvä kaveri Taj Mahal) rullasi
hienosti. Andresin murea kitara hoiti Robertsin taustalla basson tointa, ja Ismon
harppu komppasi tukevaan komppiin hyvää lisäpotkua. Bändissä rankimmin
hommia painaneella Matias Partasella olivat nimittäin vain cajon-laatikko, pelti ja
jalkatamburiini välineistönään. Niillä hän loihti rumpusettiä vastaavat kompit
komeasti. Keikan jälkeen Partanen kyllä valitteli käsiensä joutuneen koetukselle,
koska edellinen iltakin oli mennyt laatikkoa paljain käsin läiskiessä.

Toisen setin aluksi Roberts kaivoi esiin Cohiba-sikarilaatikkokitaransa. Jälleen
soitettiin pari Jack Roberts Harvey Bandin raitaa: ”Tears In The Dust” ja
”Quicksand”. Molemmissa soi 'southern' vankasti taustalla. Keikan loppupuolelle
säästettiin varsin klassista musiikkia, Robert Johnsonin ”Come On In My
Kitchen”. Kaikkien slidepiisien äiti (ja isä) ”Dust My Broom” päätti keikan.

Soiton tauottua, roudailun ja nimmareiden kirjoittamisen lomassa, Roberts sai
vastata uteluihin Eurooppaan paluusta.

- Tämä rundi osoitti odotukseni oikeiksi. Eurooppalainen yleisö on todella
vastaanottavaista. Minua on kohdeltu hyvin. Mitään suunnitelmia seuraavasta
matkasta ei ole, mutta uskoisin, että se saattaa toteutua jo tulevan vuoden
aikanakin. En mieti, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olen hyvin joustava.
Haluaisin näidenkin heppujen kanssa ottaa uusiksi piakkoin.

Roots äkkäsi, että vierailun voisi ajoittaa vaikka talvelle.

- Mikäli tuot taas Kalifornian ilmaston mukanasi, olet tervetullut koska tahansa,
vaikkapa tammikuussa…

MARKO AHO
PASI TUOMINEN

Kuvat Marko Aho: katso galleria

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA