Blues-Finland.com - Kolme tapaa tehdä suomalaista bluesia - Jerry Kannu & Lentopetroolit, Blue Stone, Blues Union

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

1.5.2013

Kolme tapaa tehdä suomalaista bluesia
Sarjamme neljännessä osassa ovat tarkastelussa Jerry Kannu &
Lentopetroolit, Blue Stone sekä Antti Karinevan ja Dave ”Dr Dave” Riosin duo
Blues Union.

Jerry Kannu & Lentopetroolit ponnistaa pääkaupunkiseudulta. Kolmisen vuotta
sitten syntyneessä yhtyeessä on jäseniä niin Helsingistä, Vantaalta kuin
Espoosta. ”Keltanokkia emme bändin nuoresta iästä huolimatta ole.
Soittokokemusta löytyy toistakymmentä vuotta eri bändeistä”, viisikko
huomauttaa.

Orkesteri kuvailee sotkevansa sujuvasti tyylisuuntia rockin, bluesin ja popin
välillä. Tylsiä genrerajoja ei tunneta. Lentopetroolimiehet ovat kuulleet itsestään
muun muassa määritelmän ”ZZ Top meets Tommi Läntinen”. Kun joukkoon
heitetään vielä vaikka Popeda ja Chuck Berry, ollaan lähellä totuutta.

Viime talvena ilmestynyt esikoislevy ”Vantaanjoen mutaa” on valmiin kuuloinen
tuote. Kaverit – Joni Nuutinen (laulu), Juha Vilhunen (basso), Matti Rautala
(kitara), Janne Ojalehto (rummut) ja Petri Muurinen (kitara) – soittavat hyvin ja
soundit ovat mainiot. Materiaali on omaa alusta loppuun, sävelsieppoina Rautala
ja Muurinen. Kannetkin ovat kivasti ja teeman mukaisesti toteutetut –
suunnittelijoina Muurinen ja Nuutinen.
.

Jerry Kannu & Lentopetroolit esiintyy
tositarkoituksella mutta sopivasti kieli
poskessa. Tekstit ovat täynnä pikkunättejä
sanaleikkejä ja oivalluksia. Välillä iskulauseita
hakataan kuulijan tajuntaan vaikka väkisin;
siitä esimerkkeinä kappaleet ”K.U.K.K.O.”
(lausutaan muuten ”koo uuu koo koo ooo” ja ”
Yötyö” (”yöööötyöööö”). Parissa biisissä on
vahvasti persoonallinen ja mielikuvituksekas
leima. Kuullaan siis enemmän kuin pelkkää
kolmen soinnun laukkaa. Ja on syytäkin, sillä
13 kappaleen kokonaisuus on aivan liian pitkä.

Härmäläishuumori kukkii komeimmin biisissä
”Haravajärjestelmä”, joka kertoo

suomalaiskansallisen tarinan lottoreissusta kreisin tico tico -meiningin
säestyksellä. Sanoitusta tuskin kukaan erehtyy ottamaan tosissaan: ”Mitä
kesäyössä tehdä voi, kun triangeli soi”...

Yhtye näyttää, ettei rokkia tarvitse välttämättä soittaa suu mutrussa kovistellen.
Jerry Kannu & Lentopetroolit on varmasti hauska livekokemus. Suomenkieliset
sanoitukset tekevät musiikista lähestyttävän, ja bändin rootsiin nojaava
työskentely voikin herättää laajempaa kiinnostusta juurimusiikkiin.

Kvartettimaisempi Blue Stone

Blue Stone kuuluu Suomen harvaan – liian harvaan – voimatriojen kaartiin.
Esimerkiksi Jimi Hendrixin tai Stevie Ray Vaughanin perinteelle rakentaville,
tiukoille peruskokoonpanoille riittäisi yleisöä.

Varsinkin jos ne soittavat niin hyvin kuin Blue
Stone. Bändi keikkailee silti aika harvoin.
Ensilevyn (9 Colors) jälkimainingeissa Jyrki
Lepistön liidaama yhtye sai jonkin verran
näkyvyyttä, ja järjestyi nyt jo melkeinpä
perinteinen konserttisarja Ylläs Jazz &
Bluesissa. Toinen levy hautui hyvän aikaa,
mutta nyt se on saatavilla nimellä ”Into the
Yellow Light”.

”Hound Dog Blues” antaa kiekolle menevän
avauksen. Jukka Oravaisen urkusoolo on
viimeisen päälle. ”Sicken' Tired Blues” etenee
junamaisesti, ”I Don't Care What You're
Sayin'” funkaa kivasti ja ”Brenner Pass” hipoo
melkein psykedelian rajoja.

Slovari ”Kiss Me the Wind” lähentelee pop-ilmaisua. Bändi luo hienosti tunnelmaa.
Oravaisen urut ovat jälleen poikaa, ja Lepistö heittää peliin mojovan
kitarasoolon. Viimeisenä ilmoille kajahtava ”What Can a Man Do” on kuitenkin
levyn varsinainen statement. Hidas lopetusbiisi on täynnä miestuskaa, ja sanoma
kiteyttää koko albumin. Mitä mies voi enemmän tehdä kuin painaa täysillä ja
antaa kaikkensa?

Blue Stone ansaitsee jälleen suosionosoitukset, sillä ensilevyn tapaan ”Into the
Yellow Light” on täynnä omaa originaalimateriaalia (yksi Oravaisen biisi, muut
Lepistön käsialaa). Lepistö, Oravainen, Timo Mäkelä (basso) ja Esa Kivimäki
(rummut) soittavat nasevasti yhteen. Lepistön laulusuoritukset ovat hieman
yksitotisia, mutta hänen äänensä on varsin hyvä. Kitaratyössäkin riittää keinoja
ja sävyjä.

”9 Colors” -levyyn verrattuna uutuus on vähän ”isompi”. Oravainen on neljäntenä
pyöränä suhteellisen paljon esillä, ja intiaaniaiheisiin kansiin paketoitu
kokonaisuus onkin oikeastaan kvartettisuoritus. Lisävahvistusta tuovat kaksi
vierailevaa kitaristia, Juha Kullas ja Petri Mäntynenä.

Tulevana kesänä Blue Stonen keikkatyöskentelyyn voi tutustua ainakin Porvoon
Truck Festivalilla, Kokkolan Vohvelijazzissa ja Isokyrön Pukkilansaari Bluesissa.

Chicagon miehen läksiäiset

Amerikkalainen Dave Rios tuli Suomen-vuosinaan tunnetuksi varsinkin Turun
seudulla. Hän keikkaili Dr Daven nimellä, ja keikat esimerkiksi (edesmenneessä)
Graceland-baarissa nauttivat miltei klassikon mainetta. Nyt ovat maisemat
muuttuneet, ja Dave vaikuttaa Chicagon tienoilla Gurus of the Blues -yhtyeessä.

Kiitos turkulaisen musiikkimiehen Antti
Karinevan, Dave Riosin tekemisiä saatiin
ennen ”maastapakoa” kaapattua CD-
muotoon. Karineva puuhasi kahdeksan
kappaleen duolevyn Riosin kanssa. Kiekko on
nimeltään ”Blues Union”.

Rios laulaa levyllä sekä soittaa huuliharppua ja
kitaraa. Karinevan vastuulla ovat laulu, kitara
ja dobro. Ajoittaista taustatukea tarjoavat Olli
Mäkelän lyömäsoittimet.

Voimakas perusblues on isossa roolissa.
”Watch Your Pocket” on väkevä avaus, ja
Karinevan kitarasoolo on tiukkaa sorttia.

Klassikkobiiseihin viittauksia heittelevä ”Loose the Attitude” ja kivasti polkeva
”Say Good Morning to the Blues” ovat samoilla linjoilla. Kuulaan myös pari
Karinevan kynäilemää, mukavaa instrumentaalia.

Country-kipale ”El Paso” tuo mukavan poikkeuksen. Karineva on kehitellyt
espanjalais/meksikolaisen soolon, joka sopii kuvaan kuin nakutettu –
yhdistyväthän kyseiset ainekset laulun aiheena olevalla paikkakunnalla. Rios on
puolestaan laatinut aika hirtehisen tekstin: ”Overlookin' El Paso... Wasn't tryin' to
be an asshole”...

”Blues Union” -levyllä – kuten sattumoisin kaikilla sarjan tämän jakson levyillä –
on ainoastaan esiintyjien omaa materiaalia. Levystä hehkuu hyvä fiilis. Ja
varmasti se on myös kiva matkamuisto Chicagoon palanneelle Dave Riosille.
Akustisen bluesin ystävät puolestaan saavat viihdyttävän pikkupaketin sitä
itseään.

”Minulla oli ilo ja kunnia soitella Daven kanssa muutaman vuoden ajan duona ja
jamikokoonpanoissa”, Antti Karineva kertoo. ”Päätin toteuttaa levyn muistona
hienoista soittohetkistä. Hienona soittajana ja ihmisenä Dave jätti ammottavan
aukon Turun roots-rintamaan.”

PASI TUOMINEN

Jerry Kannu & Lentopetroolit: Vantaanjoen mutaa. Omakustanne, 2012

Blue Stone: Into the Yellow Light. Omakustanne, 2013

Antti Karineva & Dave Rios: Blues Union. Omakustanne, 2013

Etusivu: Kolme tapaa tehdä suomalaista bluesia

.

Jaa juttu profiilissasi: |