Unkarilaisesta folkista suomalaiseen bluegrassiin
Järvenpään Puistobluesin klubi- ja katulavaohjelmisto on viime vuosina
vähentynyt. Laadusta on silti pidetty huolta. Sen osoitti tämänkesäinenkin
festivaali.
Järvenpään Puistoblues-viikolla oli lauantaisen pääkonsertin lisäksi elävää
musiikkia tarjolla klubeilla ja kaupungin keskustan blueskadulla. Lapsillekin oli
jälleen järjestetty omaa ohjelmaa blueskadun varrelle.
Torstaina Kakarablues-lavalla esiintyi muun muassa lastenorkesteri Mary & Macy
Band. Bändissä lauloi ja soitti saksofonia nuori tyttönen Maisa Sipiläinen. Maijun
saksofonilla sooloilema "When the Saints Go Marching In" oli varsin rempseän
kuuloista meininkiä. Sisko Maiju hoiteli rummut ja kitaraa soitti Jari Pykäläinen.
Basson varressa hääri nimimerkki P.O.
Blueskadun päässä olevalla aukiolla sijainneella katulavalla esiintyi torstaina,
kesäkuun viimeisenä päivänä muun muassa Lena And The Slide Brothers. Lena
Lindroos ja kumppanit soittivat maukasta slidekitaravoittoista blues- ja
countrymeininkiä kahden setin verran.
Kitaristi Ville "Lefty" Leppänen käytti soitossaan sähkökitaran ja huuliharpun
lisäksi hyvän kuuloista lap steel -kitaraa. Toista slidekitaraa soitteli Matti
Kettunen. Soolohommia riitti mukavasti kumpaisellekin. Rumpali Jupe Litmanen
hoiti rytmit ja kaunisääninen Lindroos soitti bassot ja hoiti laulupuolen.
Ohjelmistossa oli paljon noin vuosi sitten ilmestyneen ensilevyn "Turn It On"
kappaleita. Nimibiisin lisäksi kuultiin Memphis-tyylinen "Old Dog", jossa Lefty
soitteli mainiot huuliharppusoolot. "Train To Catch" oli rauhallisempaa
countrymeininkiä maniskan säestyksellä. "Hurricane In Your Eyes" oli
laatutavaraa myöskin. Lainabiiseistä maininna ansaitsee Willie Dixonin teos "I
Just Wanna Make Love To You".
Vauhdikasta rock 'n rollia tarjoili illemmalla Little Miss Rock 'n Roll Fintonesin
kera. Fintonesissa soittivat Archie Hämäläinen (kitara), Juha Takanen (rummut),
Ari Berghäll (kontrabasso) ja Marko "Mr. Breathless" Julkunen (piano, laulu).
Bändi veti ensin pari menopalaa alle. Sitten Peter Gunn -teeman soidessa lavalle
kuulutettiin Jane Kitto. Australiasta kotoisin oleva neito osoittautui erittäin
raisuksi laulajaksi. Mukavan rouhealla äänellään hän tulkitsi rokkaavia
menopaloja, ja bändi oli myös hyvässä vedossa. Setti oli yksi Puistobluesin
vauhdikkaimmista.
Sotasankarin muistolle
Torstai-illan klubikeikat ravintola Blackpoolissa starttasi Jussi Syren & The
Groundbreakers. Bluesgrassin lähettiläät tarjosivat jonkin verran myös
countrymeininkiä. Jussi soitteli tuttuun tapaansa mandoliinia ja oli päävokalistin
roolissa. J.P. Putkonen soitti akustista kitaraa ja banjoa näppäili Tauri Oksala.
Kulkevista bassokuvioista vastasi Kari Kella.
Bändillä on hauska tapa käyttää vain yhtä mikrofonia laulua toistamaan, joten
kuoro-osuuksissa soittajat ovat varsin tiiviissä rivissä ja joutuuhan siinä myös
kurkottelemaan. Bändin bravuurikappale oli luonnollisesti ohjelmassa. Kertomus
suomalaisesta sotasankarista Lauri Törnistä toimii aina. Kappaleen nimi on "The
Legend Of Larry Thorne".
Vaikka Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani ei ole bluesbändi, on sitä mukava
livenä kuunnella. Bändi soittaa erittäin ammattitaitoisesti ja vivahteita eri
tyyleistä löytyy sopivasti. Etenkin lattarityylinen ilottelu irtoaa bändiltä hyvin.
Bändi vetäisi kaikki tunnetut hittinsä ja kansa tykkäsi. "Vaeltava Aave", "Erämaa"
ja listabiisi "Valon Pisaroita" kuultiin hyvin soitettuina versioina.
Pitkän linjan suomalaisbändejä
Perjantaina 1. heinäkuuta katulavan soitannat aloitti järvenpääläisittäin
legendaarinen yhtye Super Blues Band. Bändi oli lauteilla myös ensimmäisessä
Puistoblues-konsertissa vuonna 1978 ja soitti päälavalla myös festivaalin 30-
vuotiskonsertissa kesällä 2007.
Chicago-bluesin taitajat esittivät monipuolisen setin helteestä nauttineelle
kansalle. Kitaristit Rauno Selamaa ja Pentti Kokkonen hoitivat vuoroillaan
lauluhommat ja he sooloilivat myös ahkeraan. Basisti Ilkka Hopia ja rumpali Kari
Ikonen hoitivat tarkat ja tanakat rytmit.
Parasta antia olivat tutut kappaleet kuten "You Upset Me, Baby" (B.B. King), ”All
Your Love” (Otis Rush) ja ”Walking By Myself” (Jimmy Rogers). Encoressa bändi
intoutui jopa yleisöä huudattamaan vanhassa menopalassa "Takin' Care Of
Business".
Mainio rytmibluesryhmä Tortilla Flat oli erittäin hyvässä vedossa.
Huuliharppuvetoinen menomusa upposi hyvin yleisöön. Harpisti-laulaja Good
Rockin' Kempas hoiti osuutensa tyylillä. Kitaristi Smokey Suhosen kanssa
vuorotellut soolot kulkivat komeasti. Vauhdikkaista rytmeistä vastasivat lujaa
lyövä rumpali Honey Aaltonen ja aina tyylikäs basisti Long John Rantapuro.
Vanhan The Fabulous Thunderbirdsin hengessä vedetyt biisit pistivät jalat
vipattamaan ja puntit heilumaan. Kappaleista osuvia olivat bändin slogan "Have
A Good Time" sekä "Snake Charmer Woman", reippaasti rokkaava "Little Miss
Monster" ja "They Call Me Rockin'". Hitaampaa meininkiä tarjosi tunnelmallinen
slovari "Like Lovers Do".
Matt Schofield, tuleva suurmies
Pääkonsertissakin esiintynyt Matt Schofield Trio hurmasi yleisön komealla
soitollaan perjantain keikalla hotelli Scandicin Heven-klubilla. Brittikitaristi
Schofield osoittautui varsinaiseksi keppihirmuksi ja tyylitietoiseksi bluesmieheksi.
Hänen ei tarvinnut tilutella mitään ylimääräisiä yleisöä kosiskellakseen, vaan hän
näytti taitonsa rehellisellä soitolla.
Trion kaksi muuta jäsentä ovat mainio Hammond B3 -mies Jonny Henderson ja
monien bluesnimien luottorumpali Kevin Hayes. Robert Crayn bändissä vietetyt
18 vuotta ovat jenkkirumpalille melkoinen meriitti. Jonny Henderson hoiti
koskettimilla myös aidon kuuloiset bassokuviot. Setti oli lähes sama kuin
pääkonsertissa, tunnelma ja soundit sen sijaan huomattavasti paremmat.
Parisen viikkoa sitten ilmestyneen levyn biisit kuten nimiraita "Anything But Time"
sekä "I Don't Know What I'd Do" ja "Where Do I Have To Stand" nostavat miehen
eittämättä suurten bluesnimien joukkoon. Funkaavaa bluesia esiteltiin huikeassa
ilotelussa "Black Cat Bone", joka muistetaan parhaiten legendaarisen
kitarakolmikon Johnny Copeland - Robert Cray - Albert Collins -kimppalevyltä
"Showdown".
Hendersonin muhkeat Hammond-soolot vuorottelivat kitaran kanssa todella
komeasti. Yleisö oli myyty. Encorena vedetty Albert Kingin "Woman Across The
River" oli kuin piste i:n päälle. Kannattaa pistää Matt Schofieldin nimi mieleen, sillä
miehellä on varmasti vielä näytettävää.
Scandicin perjantai-illassa soitti myös tehoduo Törrö & Pethman. Takavuosien
Popeda-kokoonpanosta tunnettu kitaristi Törrö Tapaninen ja muun muassa
Ultra Bran ja Maija Vilkkumaan kanssa soittanut rumpali Jan Pethman esittivät
mukavaa slide-bluesia suomeksi laulettuna. Ihan toimivaa meininkiä.
Yllätysvieraita
Pääkonsertin jälkeen lauantaina Hevenin klubin avasivat tämänvuotiset
unkarilaisvieraat, Bändin nimeä voi olla vaikea muistaa: György Ferenczi És A
Rackajam oli varsin omalaatuinen bändi akustisine soittimineen. Laulaja-
huuliharpisti György Ferenczi soitti myös viulua ja kitaraa. Sähköisiä soittimia oli
vain basisti Ádám Apátilla ja kitaristi Levente Kormoksella. Rumpali Miklós
Jankó koputteli rytmit laatikolla, jonka päällä istui. Mukana oli myös käyrätorvea
ja mandoliinia ja ties mitä.
Kansanmusiikkiin päin kallellaan olevia sovituksia kuultiin monia. Muun muassa
Jimi Hendrixin "Little Wing" kuultiin huuliharppusoolona. Erikoinen bändi ja
hauskat soittajat! Heillä näytti olevan lavalla verraten hauskaa. Yleisökin tykkäsi
sen verran, että encoreille mentiin.
Varsinainen yllätys koettiin ennen Hoedownin keikkaa. Lavalle kuulutettiin
nimittäin Jonny Lang ja John Mayall. Mukana oli myös rytmiryhmä, basisti Greg
Rzab ja rumpali Jay Davenport. Lavan eteen vauhdilla ahtautunut yleisö sai
kuultavakseen kaksi jammailuhenkistä bluesia, jotka Mayall sanoitti lennosta
tunnettuja fraaseja lainaten. Huuliharppusoolon jälkeen pääsi Jonny Lang
revittämään oman soolonsa. Parikymmenminuuttinen jammailu päättyi ansaitusti
äänekkäisiin aplodeihin. Historiallisia hetkiä muisteltaviksi.
Hoedown oli tällä kertaa J.J. Calen musiikin syövereissä. Legendan
tunnetuimmat hitit kuultiin aina eri laulajan esittämänä. Kitaristi Esa Kaartamo
aloitti laulut harvemmin kuullulla kappaleella "Let Me Do It to You".
Vaikeusastetta helpotti se, että biisissä on vain yksi sointu ja sanojakin vain
biisin nimen verran. Taito onkin saada biisi rullaamaan. Siinä onnistuttiin.
Ajankohtaisen "Same Old Bluesin" lauloi Mika Kuokkanen (kitara) ja Ninni
Poijärvi (viulu) esitti "After Midnightin". Jarmo Nikku tyytyi mandoliinin
soittamiseen. Rytmiosasto Topi Kurki (rummut) ja Masa Maijanen (basso)
tahdittivat rauhallisen letkeän soitannan. Olli Haaviston pedal steel -kitara soi
tyyliin sopivasti Ninnin viulun kanssa. Lyömäsoitinten parissa viihtynyt vierailija
Edu Kettunen esitti hänkin yhden Calen kappaleista. Taustalaulut ja kertosäkeet
toimivat komeasti neljään pekkaan. Mutta mihinkäs jäi se "Cocaine"-hitti...
Micke Björklöf & Blue Strip päätti soitot, kun oltiin jo pitkästi sunnuntain
puolella. Vauhdikas setti piti yleisön hyvin hereillä. Kappaleina kuultiin muun
muassa komean huuliharppusoolon sisältänyt "Lowdon Girl", kiihkeä "Stone
Inside", soulahtava kuorolaulanta "Give It Up For Your Love" ja katkokävelijän
lempibiisi "Caldonia". Perinneblues "Mellow Down Easy" kuultiin myös.
Lefty Leppänen oli jälleen mies paikallaan kitaran varressa. Myös Micke nähtiin
välillä komppaamassa Telecasterillaan. Bändin mainio rytmikolmikko loi taas
mainiot pohjat hyvälle meiningille. Timo Roiko-Jokela tehosti lyömäsoittimineen
ja helistimineen mukavasti rumpali Teemu Vuorelan työtä. Timon bravuureihin
kuuluu myös menevä vibrafonin soitto. Varmat ja jalan alle menevät blueskuviot
pomputti bassollaan Seppo Nuolikoski. Bluestripin keikka oli hieno päätös juhlille.
KAKE KIIRIKKI
Kuvagalleria
Kirjoittaja esittää kiitokset Puistobluesin väelle mukavasta ja hyvin järjestetystä
tapahtumasta.
.
|
