UUSIMMAT
 
 
 
     
Todellista stuffia
     
  "Nyt pidetään hauskaa! Minulla ei ole aavistustakaan, missä olen
kymmenen vuoden kuluttua."

Näin sanoi
Shemekia Copeland Blues-Finland.comille vieraillessaan
Imatra Big Band Festivalilla.
Vierailusta ei aivan kymmentä vuotta ole,
mutta muusikontie on saavuttanut aika monta etappia.

Kahdeksantoista vuoden herkässä iässä levytysuransa aloittanut
Shemekia oli Imatran-visiittiinsä mennessä purkittanut neljä albumia
Alligator Recordsille. Myöhemmin hän levytti Telarcille (saaliina muun
muassa Grammy-ehdokkuus), keräsi tukun arvostettuja palkintoja,
nimettiin Chicagon blues-kuningattareksi, esiintyi presidentti
Barack
Obaman
bileissä Valkoisessa talossa – ja palasi Alligatorille.

Vaikka ikää on vasta 36 vuotta, tuntuu, että leijonanosa artistintaivalta on
vielä kulkematta. Intensiivisin markkina lienee kotimaa Yhdysvallat, ja
Shemekia kiertääkin joukkoineen huolella. Syksyllä karavaani kulkee
maan itäosissa. Vuodenvaihteen jälkeen hyökätään länteen ja
keskilänteen. Yleisö Floridassa ja Georgiassa saa taas tuta Copelandin
metkut helmikuussa.

Musiikki on Shemekia Copelandille enemmän kuin työ. Hän kantaa huolta
myös taiteenlajinsa jatkuvuudesta, onhan hän itsekin toisen polven
huippumuusikko bluesin saralla.

"Blues on pieni genre musiikkimaailmassa, joten sen olemassaolon
jatkumisesta on pidettävä huolta. Toivottavasti ihmiset väsyvät
tyhjänpäiväiseen poppiin - kuten konemusiikkiin - ja löytävät todellisen
stuffin", Shemekia maalaili Imatran-reissullaan.

Monien alan artistien tavoin nainen pitää hyviä suhteita yläkertaan. Jalat
ovat silti tukevasti maan kamaralla, ja häntä huvittaakin etunimensä ja
suomalaisen shemeikka-käsitteen läheisyys. Ilme hänen kasvoillaan
vakavoituu kuitenkin nopeasti: "Olen muusikko, en maagikko."
 
     
BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA
LEVYARVIO
2.10.2015
Shemekia Copeland
rakkauden rajamailla
Uusi levy "Outskirts of Love" on vuoden
vahvimpia. Rohkeita teemoja ja musiikillisia
lihaksia ei säästellä – eikä vibratoa!

Chicagolainen Alligator Records julkaisi
syyskuussa
Shemekia Copelandin uutuuden
"Outskirts of Love". Se on Shemekian
ensimmäinen originaalikiekko Alligatorille
kymmeneen vuoteen. Laulajan ensimmäiset
neljä Alligator-levyä nauttivat lähes
klassikkomainetta. Vahva paluualbumi nousee
kevyesti niiden rinnalle.
"Outskirts of Love" ilahduttaa tyylikirjollaan, kekseliäisyydellään ja suhteellisen
kompaktilla kahdentoista biisin rakenteellaan.

Varsinkin ensimmäinen puolikas on todella väkevää tavaraa. Avauskuusikosta
oikeastaan vain blues-rockiksi sovitettu
Sonny Terry - Brownie McGhee -pala
"The Battle Is Over" jää kevyemmäksi.

Nimikappale kuullaan heti kärkeen. Shemekia heittäytyy lemmen jättömaille ja
päästelee kitusistaan tehokkaalle rock-pohjalle jännittävän tarinan rakkauden ja
itsen etsimisestä. "Crossbone Beach" groovaa kuin riivattu ja seikkailee
unenomaisessa mysteeritunnelmassa. Aavemaisesta slidekitaraujelluksesta
vastaa instrumentin nuori mestari
Robert Randolph.

Upean aloituskolmikon täydentää Shemekian isän
Johnny Copelandin "Devil's
Hand", tarina, jossa lyödään korttia itsensä vanhan vihtahousun kanssa: "When
you play with the devil, don't you know you're playing the losing hand, 'cos
cheating is all that devil understands." Puhaltimin kuorrutettu voimablues
onnistuu henkimään samanaikaisesti voodoota, funkia, soulia ja afrobeatia.

"Cardboard Box" on kiekon riisutuin pala. Tarttuvan, akustispohjaisen bluesin
tulkitsevat Shemekia ja Suomessakin piipahtanut
Alvin Youngblood Hart.
Leikkisä sovitus on hyvin linjassa elämän yksinkertaisuutta korostavan tekstin
kanssa.

Lisäksi "Drivin' Out of Nashville" ponnahtaa esiin. Shemekia joukkoineen on
tehnyt nimittäin täysverisen country-kappaleen (onhan levy äänitetty
Nashvillessä). Tarinakin on kunnon outlaw-tyyliä, kun laulaja kertoo
huristelevansa countryn pääkaupungista kyttiä pakoon ruumis autonsa
takapaksissa.

Countryn esittäminen on tuskin 'valkoisen' yleisön kosiskelua, siksi ironinen
kappaleen luonne on. Country-musiikin ydinyleisö haluaa tuskin kuulla mustan
laulajan opastavan, että "country music ain't nothing but the blues with a twang"
– oli väite sitten kuinka totta tahansa!

Valkoista yleisöä huhuillaan sen sijaan ZZ Top- ja CCR-lainoin. "Jesus Just Left
Chicago" toteutetaan ihan omalla, down home -henkisellä rytmiikalla, ja itse
Billy
Gibbons
piipahtaa kitaroimassa. John Fogertyn CCR-klassikko "Long as I See the
Light" on kokonaisuuden kannalta aivan turha veto.

Suuntaa eksyneille

Jesse Winchesterin "Isn't That So" neuvoo kuulijan kuuntelemaan omaa
sydäntään. Tunnelmallisesti siirrytään New Orleansiin vaikkapa
Nevillen
veljesten seuraan.
Albert King -cover "Wrapped Up in Love Again" soitetaan
tanakkana bluesina, ja kitaraan pääsee Shemekian takavuosien luottomies
Arthur Neilson.

"Lord, Help the Poor and Needy" on lähes pakollinen hengellinen lopetus. Se toki
niputtaa kokonaisuuden osuvasti; onhan kyse paljolti suunnan näyttämisestä
eksyneille. Pimeän puolen houkuttelevuus on bluesin ja muun
afroamerikkalaisperäisen rytmimusiikin vanhimpia teemoja. Shemekialla on rutosti
lihaksia tarttua vaativaan aihepiiriin – nainen on kotoisin karuilta kulmilta New
Yorkin Harlemista.

Shemekia Copeland aloitti uransa varsin suoraviivaiseen shouter-tyyliin, mutta
vuosien varrella sävykkyys on lisääntynyt. Erityisen huomattavaa on vibraton
käyttö. Hän ei värisyttelyä säästele, ja joku saattaa pitää sitä falskinakin; mutta
ainakin Shemekia on bluesin maailman tunnistettavimpia laulajia.

Kaikki "Outskirts of Love" -levyn kappaleet ovat joko covereita tai varta vasten
Shemekialle tehtyjä. Se korostaa naista nimenomaan solistina. Coverit pätkivät
albumin punaista lankaa jonkin verran, mutta kappaleiden tyylillinen
monipuolisuus ja yleisestä panostamisesta kertovat tuotannolliset pikkuherkut –
puhumattakaan kauttaaltaan ensiluokkaisesta muusikontyöstä – tekevät
albumista yhden vuoden parhaista.

PASI TUOMINEN


Shemekia Copeland: Outskirts of Love. Alligator Records, 2015

Shemekia Copeland (laulu), Oliver Wood (kitara, taustalaulu), Jano Rix (rummut,
lyömäsoittimet, kosketinsoittimet), Lex Price (basso)

Vierailijat: Billy Gibbons (kitara), Alvin Youngblood Hart (laulu, kitara), Robert
Randolph (steelkitara)

Sekä: Will Kimbrough (kitara), Pete Finney (pedal steel), Matt Glassmeyer
(puhaltimet), Jason Eskridge (taustalaulu), Erik Fritsch (urut), Mike Poole
(lyömäsoittimet)

Tuottaja: Oliver Wood


Linkit:
Shemekia Copeland, Alligator
.
 

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
 
Etusivulle
 
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
setstats