Blues-Finland.com - Titty Bar Tim Blues Band & Martin Lang Lahdessa

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

4.3.2013 Kuvagalleria

Heikkilä ja Lang Lahdessa. Kuva M. Aho

Chicagoa kerrakseen
Martin Lang kävi Suomessa Titty Bar Tim Blues Bandin vieraana.
Kouvostobluesin kulmakivellä on nyt esitellä myös kokopitkä albumi, ”Milk
Shaka”.

Kun Lahdessa, Suomen Chicagossa, menee Club Chicago -nimiseen ravintolaan
kuuntelemaan chicagolaisen harpistin Chicago-bluesia, siitä on näillä
leveysasteilla hankala enää chicagommaksi meininkiä laittaa.

Kouvolalaislähtöisen "kouvostobluesin" uuttera sanansaattaja Titty Bar Tim
Blues Band on kunnostautunut tuomalla mielenkiintoisia amerikkalaisartisteja
kanssaan kiertueille Suomeen. Viimesyksyiset 19th Street Redin keikat eivät
retkieni varrelle valitettavasti osuneet. Nyt helmikuussa Titty Bar Timin
Amerikanvieraaksi saapui huuliharpisti Martin Lang Chicagosta. Tällä kertaa
sovitin menoni niin, että pääsin Lahteen katsomaan herrojen show'n.

Lang saattaa olla suurelle yleisölle nimenä melko tuntematon, mutta hän on
Delmark-levylafkan luottoharpisteja. Lang on esiintynyt ja levyttänyt muun
muassa Tail Draggerin, Willie Buckin ja Little Arthur Duncanin kanssa. Ilmeisen
hyvin toimi yhteistyö myös Titty Bar Timin kanssa. Hetken kaksikon kanssa
rupattelin, ja kumpikin oli tyytyväinen kiertueen sujumiseen. Erityisesti Lahtea
edeltäneellä päiväkeikalla Kouvolassa oli ollut aivan järjettömän kova meininki.

Jo Lahden-keikan alkumetreillä kävi selväksi, että Lang pitäytyy mieluummin
rivimiehenä kuin keekoilee orkesterin keulilla. Hän otti luontevasti paikkansa
takarivistä ja antoi huuliharpun hoitaa puhumisen puolestaan. Kyllä harppu
puhuikin – vaikkakin pääsääntöisesti vanhoja juttuja. Langin soitto nojaa hyvin
vahvasti perinteiseen Chicagon tyyliin. Kun mainitsin soitannollisista
yhtäläisyyksistä Bob Corritoren kanssa, Lang totesi vaatimattomasti: "Totta, Bob
soittaa niin kuin minä."

Kuvagalleriaa katsellessa voi herätä kysymys, että mikä ihmeen rinkula Langin
naamalla on. Selitys löytyy mainosvalon loisteesta: Lang soitti melkein koko illan
Chicago-sanan o-kirjain oikealla poskellaan.

Martin Lang on varsin pätevä kitaristikin, mutta tällä kertaa häntä ei kitaran
varressa nähty. Sen sijaan laulumiehiä hän ei taida olla. Ainut kappale, jonka
aikana hän astui keskimikin taakse oli Slim Harpon ja The Fabulous
Thunderbirdsin versioina tutuksi tullut puheblues "Scratch My Back". Titty Bar Tim
hoiti muilta osin illan solistillisen vastuun. Keikalla kuultiinkin iso osa hänen
bändinsä tuoreen "Milk Shaka" -levyn materiaalista. Toki mukaan mahtui myös
klassisia lainasävelmiä.

Isossa kokoonpanossa ei soolovoimaa puuttunut, mutta onneksi soittajat
osasivat maltillisesti väistellä ja antaa toisilleen tilaa. Titty Bar Tim toimi
orkesterinjohtajan auktoriteetillaan kapellimestarina ja jakoi nyökkäyksin
soittovuoroja. Heikkilän ja Langin lisäksi saksofonisti Juulia Rihu, pianisti Antti
Sunna ja kitaristi Mike Kurkiin pääsivät vuoroillaan esille. Viiden soolonsoittajan
myötä kappaleet tuppasivat venähtämään. Kokonaisuus oli silti hyvin
raameissaan ja homma pysyi hyvin hanskassa.

Kouvostobluesin kulmakivi

Kuten keikka-arviossa totesin, Titty Bar Tim Blues Bandin musiikilliset juuret ovat
syvällä Chicagon mullassa. "Milk Shaka" -debyytillä korostuu perinteiden ohella
ilahduttavalla tavalla bändin oma, rokkaavampi näkemys. Vaikka rakennusaineet
on haettu Amerikasta, on lopputuote vankkaa suomalaista käsityötä.
.

Levyn avaavan nimiraidan pärähtäessä
soimaan ensimmäinen ajatukseni oli "asiallista
pörinää". Rouheasointinen kitara herättää
kuulijan ja varmistaa, ettei bändi jää vain
kasvottomaksi taustamusiikiksi. Pääosin Timin
olohuoneessa äänitetyn levyn tuotannossa on
kautta linjan kartettu turhanaikaista hifistelyä.
Kouvostoblues tarjoillaan konstailemattomasti
puoliraakana ja sopivan hiomattomana.

Kaikki levyn piisit ovat bändin omaa tuotantoa.
Kitaristi Mike Kurkiinin "Mike's Boogie"
-instrumentaalia lukuun ottamatta ne ovat
Timo "Titty Bar Tim" Heikkilän käsialaa.

Musiikilliset esikuvat on jätetty selkeästi kuuluviin, mutta tekstipuolella Heikkilä
tekee laulut omikseen. Hän taitaa amerikkalaisten kielikuvien luontevan käytön ja
on ripotellut lauluihin aimo annoksen myös huumoria.

Ilmeisen omaelämäkerrallinen "Saw Mill Man" käy hyvin esimerkiksi blueskuvaston
luovasta hyödyntämisestä. Laulujen aihemaailma ulottuu ikävistä rikkaruohoista
(Evil Weed) ja niiden hävittämisestä polttamalla (Weed Smokin' Man) aina
pirtelöön asti (Milk Shaka). Tarkempi paneutuminen paljastaa laulujen kuitenkin
muodostavan yhteneväisen kokonaisuuden.

Heikkoa hetkeä tai kehnoa piisiä ei levyltä löydy. Muusta materiaalista erottuva,
funkahtava ja Lahden-keikallakin hyvin leijumaan lähtenyt "Weed Smokin' Man"
tuo poljennollaan mieleen Willie Nelsonin "Shotgun Willien". Mielleyhtymään
saattaa vaikuttaa myös laulujen yhteneväinen aihemaailma. Toinen muusta
materiaalista tyylillisesti esiin nouseva raita on rockabilly-tyyppinen "T.K."

Viimeaikaisten kokemusteni valossa uskallan todeta, että Titty Bar Tim Blues
Band tarjoaa sekä levyllä että livenä viihdyttävää, sopivan rehvakkaasti tulkittua
bluesia. Bändi on liikkeellä huumorimielellä mutta tosissaan. Heidän seurassaan
hyvä meininki on taattu.

MARKO AHO

Kuvagalleria

Titty Bar Tim Blues Band: Milk Shaka. Blue North Records, 2013

Timo Heikkilä (laulu, kitara, huuliharppu), Mike Kurkiin (kitara), Antti Sunna
(piano), Pasi Väkevä (rummut), Aarni Ruuhimäki (basso)

Vierailijat: Antti Takalo (sähköpiano), Juulia Rihu (saksofoni), kuorot: Sanni,
Wenla-Sofia, Sointu, Aatu, Eetu, Jatte, Teppana, Rümben

Tuottaja: Kymen Juurimusiikki ry

Lue Titty Bar Tim Blues Bandista lisää tästä ja tästä

Linkit: Titty Bar Tim Blues Band, Club Chicago, Blue North Records

.

Jaa juttu profiilissasi: |