Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© 2009 Blues-Finland.com
Tunturiblues sulatti kuurat ikkunoista

27.1.2009  
Kuvagalleria

Saariselän perinnetapahtuma vietiin läpi 18:nnen kerran. Värikäs artistikaarti säväytti yhdessä ja erikseen kahtena päivänä kolmella eri stagella. Martha Scanlan oli seesteinen, funk-kurko Sam Huber ei.
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
cdon.com
Saariselällä vietettiin järjestyksessään jo 18. Tunturiblues. Täysi-ikäiseksi varttunut tapahtuma kokosi Tunturihotellin tiloihin runsaasti juurimusiikin ystäviä ja tunnelmaa riitti jokaiseen makuun. Tapahtuman taiteellinen johtaja Eero Raittinen oli koonnut paikalle hyvän kattauksen eri tyylisuuntia esittäviä bändejä ja soittajia.

Vaikka samat bändit esiintyivät kahtena päivänä, säilyi ohjelma monipuolisena ja kiinnostavana. Loppuillan ja yön tunteina pidetyt jamit olivat mainio tapa esitellä soittajia eri tyylilajien kimpussa. Kaikki järjestelyt toimivat sujuvasti ja äänentoistokin oli aivan huippuluokkaa.

Perjantaina illan aloitti "roots-trio" Eero Raittinen,
Jarkka Rissanen ja Jussi Raulamo akustisella tuokiolla. Keskellä ravintolasalia, aivan ruokailijoiden lähettyvillä olevalla korokkeella esiintynyt voimakolmikko antoi oppitunnin vähän alkukantaisemmasta blues-musiikista. Jarkka hoiti säestyksen resonaattorikitaralla, Jussi paukutti virveliä ja lauloikin yhden värssyn. Eero hoiti kappaleiden esittelyt ja lauluosuudet. Letkeästi soinut juuriblues sai ravintolassa aterioivilta runsaat aplodit ja täysin syystä. Vanha standardi "Mellow Down Easy" jäi mieleen tästä setistä parhaiten. Lauantai-illan aloituksessa trio esitti mm. mainion version kappaleesta "Midnight Special".

Homma jatkui housebändinä toimineen
Noisy Kinda Menin tahdissa. Tästä orkesterista puhuttaessa loppuu arvosteluasteikko aina pahasti kesken. Varmaakin varmempaa soitantaa tarjottiin jälleen isolla kauhalla, ja lisäksi Eero Raittisen luonteva esiintyminen ja heittäytyminen kappaleiden svengin vietäväksi on jotain vertaansa vailla olevaa. Bändin kaikki soittajat taipuvat monenmoiseen musiikkityyliin, tarvittaessa vaikka lennosta.

Jarkka Rissasen kitarointi yhdessä "steel/slide-velho"
Olli Haaviston kanssa oli todella nautittavaa kuunneltavaa. Vahvat ja yleisön liikkeelle saavat rytmit hoituivat rumpali Janne Haavistolta ja basisti Tom Nymanilta kuin luonnostaan. Sokerina seassa vielä Pekka Gröhnin osaava urku- ja pianotyöskentely, joka täydentää hienosti NKM:n mukaansa tempaavaa soundia.

Parhaimmillaan bändi on rullaavien menopalojen parissa, kuten "Down The Line" ja "Twenty Flight Rock" (Eddie Cochran). Lauantaina menosta vastasivat biisit "Rebound" (Charlie Rich),
Dr. Feelgoodin debyyttilevyltä löytyvä "Cheque Book" (Mickey Jupp) ja Fabulous Thunderbirdsin "I Don't Care". Tunteikkaampaakin osastoa löytyi tasapainottamaan settiä: kuurat ikkunoista sulattavaa tunnelmointia tarjosivat Eeron sykähdyttävät versiot tunnelmapaloista "It Makes No Difference" (Robbie Robertson) ja "A Change Is Gonna Come" (Sam Cooke).

Seesteinen Scanlan

Amerikkalainen laulaja-lauluntekijä
Martha Scanlan esitti rauhallista ja maanläheistä countrymusiikkia, aluksi yhdessä Olli Haaviston kanssa. Setin aikana mukaan liittyivät myös kolmikko J. Haavisto-Nyman-Rissanen. Akustista kitaraa soittava Scanlan sai mukavaa tukea soittoonsa Ollin pedal steelistä; esitys olisi ilman sitä jäänyt varsin ohkaiseksi.

Rytmi -ja komppiryhmän mukaantulo paransi huomattavasti esitystä. Scanlanilla on varsin omaperäinen, värisevä lauluääni, mikä sopii erittäin hyvin tällaiseen rauhalliseen tunnelmointiin. Setti sisälsi myös pari normaalitempoisempaa countrybiisiä. Kappaleita en valitettavasti tunnistanut, eikä ujon oloinen Martha niitä kovasti esitellytkään. Hän piti erittäin viehättävänä sitä, että yleisö tanssi sankoin joukoin lavan edustalla hänen musiikkinsa tahdissa. Marthan esitys oli mukavan seesteinen hetki rytmikkäämmän musiikin lomassa.

Suomen "Funky King"
Sam Huber oli mainio valinta tällaiseen tapahtumaan. Perustajan ja basistin Eeva Koivusalon luotsaaman Fat Bullets -bändin kera Sam groovasi yleisön pyörryksiin tehokkailla funk-, soul- ja bluesnumeroillaan. Matalanmöreällä äänellään ja vauhdikkaalla esiintymisellään Sam sai aikaan ruuhkaa tanssilattialle, beatin osuessa jämäkästi kohdalleen.

Huuliharppuakin kuultiin Samin toimesta kappaleissa "Smokestack Lightning" ja "Got My Mojo Workin'". Funkymies oli kuitenkin omimmillaan kappaleissa "I Can't Stand The Rain" (Ann Peebles, Tina Turner), "Supernatural Thing" (Ben E. King) ja "Sex Machine" (James Brown). Loistava tulkinta kappaleessa "Rainy Night In Georgia" (Tony Joe White) oli yksi festarin kohokohtia.

Kitaristi
Miikka Paatelainen pääsi useasti näyttämään laadukkaita sooloja ja riffejä. Mureat funkyrytmit hoituivat Eevan, rumpali Heikki Tikan ja koskettimistoa käskyttäneen Pekka Gröhnin toimesta.

Jamit ja Huipun konsertti säväyttivät

Yökerhon puolella soitti kumpaisenakin iltana
Jo' Buddy & Down Home King III. Heidän tehokas New Orleansin suuntaan kallellaan oleva räme-jump-countrybluesinsa upposi yleisöön täysin. Yksinkertainen, mutta tarttuva komppi sai tanssijat liikkeelle, ja innostuipa Jo' Buddykin nousemaan jakkaraltaan lavan edessä koristuksena olleen ison viskitynnyrin päälle soittamaan. Kappaleista kolahtivat parhaiten "They Call Me Jo' Buddy", "Ragtime Man", "(Lowdown) Foolin' Game" ja "She Got No Shoes".

Illat päättivät jamit, missä kaikki soittajat pääsivät näyttämään taitojaan eri kokoonpanoissa. Mukavia versioita kuultiin kappaleista "Bobby McGee", "Lindy lou", "La Bamba", "(Sittin' On) The Dock Of The Bay", "Stormy Monday", "Get Out Of My Life Woman" ja "Can't Tear It Up Enough". Jamit kestivät aina valomerkkiin, puoli neljään saakka.

Lauantaina oli Kaunispään Huippu -ravintolassa  päiväkonsertti, jossa soittivat Eero Raittisen ja Sam Huberin johdolla NKM:n ja Fat Bulletsin soittajat. Soittajia vaihdettiin aika ajoin jammailumielessä ja systeemi toimi hienosti. Ravintola oli ääriään myöten täynnä niin bluesin ystäviä kuin laskettelijoitakin - ja hyvin kelpasi tarjonta!

Eero ja Jarkka aloittivat kaksistaan soitannat. Mukaan liittyi keikan edetessä lisää porukkaa. Ulkomaiset turistitkin olivat silmin nähden tyytyväisiä esitykseen. Varsinkin Eeron tulkitsemat menopalat "Hit Git And Split", "Route 66", "Carol" ja "Liisan Koira / Walking The Dog" saivat kivilattiankin notkumaan hytkytyksestä.

Varsinaisen lumivyöryvaaran alueelle oli aiheuttaa kuitenkin Sam Huber Fat Bulletsin kera. "Sex Machine" jyrähti liikkeelle niin muhkein bassosoundein, että Kaunispään lumet olivat valahtaa rinteitä alas. Tiukka biitti kuului näet mainiosti ulos asti. Yleisöä yritettiin huudattaa "Mojo Workin'" -biisissä, mutta jostain syystä yleisö ei halunnut mukaan lähteä. Ehkäpä blues-annos oli tullut jo täyteen...

Kaiken kaikkiaan mukava ja muistorikas elämys oli Tunturiblues 2009. Kiitokset menevät Eero Raittiselle bändikattauksesta, toimitusjohtaja
Susanna Saastamoiselle henkilökuntineen loistavasta palvelusta, kaikille esiintyjille sekä hyvästä äänentoistosta vastanneille Markku Palmgrenille, Kari Pentille ja Ville Häivälälle.

KAKE KIIRIKKI

Kuvagalleria


Tunturiblues 23. - 24.1.2009. Tunturihotelli ja Kaunispään Huippu, Saariselkä

Eero Raittinen And The Noisy Kinda Men:
Eero Raittinen (laulu, lyömäsoittimet) Jarkka Rissanen (kitarat) Tom Nyman (basso) Janne Haavisto (rummut) Pekka Gröhn (koskettimet, taustalaulu) + Olli Haavisto (pedal steel, kitara)

Sam Huber & Fat Bullets:
Sam Huber (laulu, huuliharppu,koskettimet) Eeva Koivusalo (basso) Miikka Paatelainen (kitara) , Heikki Tikka (rummut) Pekka Gröhn (koskettimet, taustalaulu)

Jo Buddy & Down Home King III:
Jussi Raulamo: (laulu, kitara, lyömäsoittimet) Tyko Haapala (rummut, lyömäsoittimet)

Martha Scanlan (laulu, kitara) säestys: Olli Haavisto (pedal steel, kitara) Tom Nyman (basso) , Janne Haavisto (rummut) Jarkka Rissanen (kitara)


Linkki:
Saariselän Tunturihotelli / Tunturiblues


Artikkelien etusivulle
Olli Haavisto, Martha Scanlan, Jarkka Rissanen © Kake Kiirikki