Blues-Finland.com - Tunturiblues 2014, Saariselkä

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

TUNTURIBLUES 2014, SAARISELKÄ – RAPORTTI

20.1.2014 Kuvagalleria

Eero Raittinen ja Jape Karjalainen

Valoa tunturikansalle
Harrison Kennedy nousi Tunturibluesissa kairojen kuninkaan valtaistuimelle.
Eero Raittisen ja Eldiksen konserteissa oli draaman kaarta, White Knuckles
Trio riehui nasta laudassa.

Perinteikäs alkuvuoden tapaus Tunturiblues houkutteli jälleen kerran useita
satoja musiikin ja hauskanpidon ystäviä Saariselälle. Pakahduttavan kauniilla
tunturiseudulla vietettiin säveltäyteiset perjantai- ja lauantaipäivät.
Tapahtumapaikkoina olivat tutusti Santa's Hotel Tunturi ja Kaunispään Huippu.

Kansainvälisenä herkkuna saatiin nauttia Harrison Kennedyn esiintymisestä.
Eero Raittinen, Tunturibluesin taiteellinen johtaja lähes kahden vuosikymmenen
kokemuksella, kokosi tapahtumaan eloisan uutuuskokoonpanon Eldiksen.
Riehakas White Knuckles Trio soitti molempien iltakonserttien ankkurina.

Tunturibluesin rakenne oli tuttu ja toimiva. Kolmen bändin pääkonsertit pidettiin
perjantai- ja lauantai-iltoina Santa's Hotel Tunturin isossa Siula-ravintolassa, ja
niitä seurasivat vapaamuotoiset, pikkutunneille jatkuneet jamit ravintola Lutossa.
Kaunispään Huippu -kahvilassa, 438 metrin korkeudessa, oli toimintaa lauantaina
iltapäiväkahdesta alkaen.

Kennedy on kairojen kuningas

Kanadalaisen Harrison Kennedyn osuus oli Tunturibluesin musiikillisesti
merkittävintä antia. Perjantaina Kennedy soitti itselleen tyypillisen, akustisen
setin, joka ilmensi afroamerikkalaisperäisen rytmimusiikin syvintä olemusta
erinomaisesti. Lauantaina Kennedy yllätti monet touhuamalla ison orkesterin
nokkamiehenä.

Kennedy kävi Suomessa ensimmäistä kertaa viime syksynä. Hänen keikoillaan
käyneille tuli selväksi, että mainion musiikin lisäksi saa jutustelua, vitsailua,
tarinankerrontaa ja historiatietoa. Juuri tällainen oli hänen perjantaisettinsä
Tunturibluesissa. Ääripäinä voi pitää vaikka nerokasta avausta, kipeästi vähän
epäonnisemman kansanosan kohtaloa käsittelevää kappaletta "Chain Gang
Holler" ja senioripariskunnan fyysiselle kanssakäymiselle virnuilevaa, hillitöntä
palaa "Scratching Time".
.

Vaikka Harrisonin hienovireinen setti ja yleisön iloinen perjantaifiilis eivät
kohdanneet ihanteellisesti, "How Long, How Long" -biisi herätti monen
mielenkiinnon. Siinä laulajan äänenkorkeus vaihteli falsetista aivan kellariin.

"Se perustuu afrikkalaisten kulttuurien perinteisiin", Kennedy selvensi. "Monissa
kulttuureissa korkeimmalta laulavaa pidettiin miehekkäimpänä. Korkealla äänellä
ilmaistiin henkistä ahdinkoa. Ihan matalalta laulava puolestaan ilmaisi olevansa
raivoissaan."

Perjantain myöhäisjameissa ja lauantai-iltapäivän konsertissa Kaunispään
Huipulla saatiin esimakua Harrison Kennedystä ison bändin keulahahmona.
Yhteissoitto Eldiksen kavereiden kanssa sujui siinä määrin hyvin, että
lauantai-iltana vedettiin suurella miehistöllä kokonainen setti. Siirryttiin
ymmärrettävästi Kennedyn omista kappaleista tuttuihin standardibiiseihin. Esiin
nousivat erityisesti Steve Wonderin "Superstition" ja festareiden pakollinen
"Hoochie Coochie Man". Myös Grand Funk Railroadin versiota myötäillyt "Some
Kind of Wonderful" jumputti kivasti.

Harrison Kennedy. Lisää kuvia galleriassa

Kaunispään Huipulla Kennedy väläytti oivaltavaa pelimannimeininkiä. Jos kourina
eivät ole sellaiset pizzalapiot kuin Sonny Boy Williamsonilla, huuliharpun
kaikukoppana voi käyttää vaikka kaljatuoppia. Näin syntyi mainio soittopeli, jota
kutsuttakoon nimellä Beer Harp! Kappale muuten oli "Born on the Bayou",
laulusolistina Eero Raittinen. Lisäksi Huipulla tehosi "Messin' with the Kid", versio
Junior Wellsin suurimmasta hitistä.

Kennedy puhuu jo suomeakin kiitoksen ja kippiksen verran. "Oppisin kielen
varmaan kuukaudessa", mies vitsaili. "Kun lähdin Kanadasta, pakkasta oli yli 40
astetta, joten täällähän on lämmin. Voisin vaikka muuttaa Saariselälle pieneen
mökkiin. Ja onhan Suomella kova lätkäjoukkuekin", maailman parhaan
jääkiekkomaan Kanadan edustaja huomautti.

Liekki kaamoksessa

"Oi mutsi mutsi, stikkaa lamppuun eldis", tapaa Tuomari Nurmio anella.
Kerrottakoon ruotsia ja Stadin slangia tuntemattomille, että eldis (eld) tarkoittaa
tulta tai liekkiä. Samaisen nimen Eero Raittinen antoi uusimmalle
bändiprojektilleen. Eldis toikin nimensä mukaisesti varsin lämminhenkisen
tuulahdukseen Tunturibluesiin.

Eero kertoi, että Eldiksen kaltainen show on ollut hänen haaveensa pitkään.
Homma alkaa täysin luomusoundilla, sitten siirrytään akustiseen (sähköisesti
vahvistettuun) osuuteen ja lopulta isoon sähköbändiin.

Eldiksen kokoonpano on Raittinen (laulu, cajon), Jere Ijäs (laulu, kitara,
mandoliini, koskettimet), Jape Karjalainen (laulu, basso, kitara), Pete Kautto
(laulu, banjo, kitara) ja Jari "Kepa" Kettunen (rummut, cajon). Sähköisessä
setissä vahvistuksiksi liittyivät vielä Risto Kumpulainen (piano) sekä
puhallinsektio Antti Hynninen (saksofoni), Janne Toivonen (trumpetti) ja Heikki
Tuhkanen (pasuuna).

Parin biisin mittainen luomusetti oli nimensä mukainen. Bändi soitti todellakin
ilman ensimmäistäkään sähköistä vimpainta. Piano kärrättiin melkein ruokailevien
festarivieraiden syliin, ja musikantit kerääntyivät sen ympärille tulkitsemaan parit
blues-klassikot. Äärimmäisen harvinaista herkkua – hieno veto Eeron joukoilta!

Eero Kaunispään Huipulla. Lisää kuvia galleriassa

Raittisen suosikkeihin kuuluu myös stemmalaulu (jota edusti Tunturibluesissa
muutama vuosi sitten The Froggy Mountain Boys), ja se oli pääosassa Eldiksen
keskimmäisessä osuudessa. A capellana vedettiin Stephen Stillsin "Find the Cost
of Freedom" ja alkuosa biisistä "Seven Bridges Road" (joka on paljon tunnetumpi
Eaglesin "Hotel California" -videosta kuin säveltäjä Steve Youngin
originaaliversiona). Eldiksen kaikki neljä laulavaa jäsentä ovat laulajina hyviä,
Raittinen ja Ijäs erinomaisia. Parhaimmillaan soundi olikin makeaa mannaa.

"Oikeastihan me ollaan mieskuoro, mutta ei ollut varaa lähettää tänne koko
porukkaa", Ijäs velmuili.

Eldis loisti paitsi todella hyvällä muusikontyöllä myös onnistuneilla biisivalinnoilla.
Little Featin "Willin'" toimi viimeisen päälle, samoin "Wagon Wheel" – Bob
Dylanin ideoima biisi, jonka Old Crow Medicine Show ensimmäisenä levytti.
Viime vuonna siitä teki onnistuneen version myös nykykantrin tähti Darius
Rucker.

The Bandin musiikki sai ison roolin Eldiksen sähkösessiossa. "This Wheel's on
Fire" onnistui erityisen hyvin, ja bändi oli sisäistänyt biisin vähän vinksahtaneet
sointuvaihdot ja harmoniat mainiosti. Kun Kepa Kettunen – varsinkin lauantain
versiossa – yltyi kannuissa aivan hirmuiseen tulitukseen, oli lopputulos rautaa.

Viime kesänä edesmenneen J.J. Calen herkästä mestariteoksesta "Magnolia" oli
valmisteltu hieno sovitus puhaltimineen. Laulun hoiti tyylillä Ijäs. Sähköisen
Eldiksen molemmat setit päättyivät The Bandin jytkytykseen "The Shape I'm in".

Persoonaa peliin

Harrison Kennedyltä ja Eldikseltä osattiin odottaa vahvoja otteita, mutta White
Knuckles Trio oli Tunturibluesin varsinainen jokerikortti. Jokeri oli tällä kertaa
valttia, siksi riemukasta viihdettä kolmikko tarjoili.

Trio soitti kipakoita versioita bluesin standardeista kuten "Bright Lights, Big City",
"Big Boss Man" ja "You Can't Lose What You Ain't Never Had". Soinnillisesti oltiin
lähellä klassista West Coast Bluesia, ja Yukka Whiten vintage-tyylinen
laulusoundi toi makeaa särmää. Risto Kumpulaisen kirpeät pianokuviot ja
Knucklebone Oscarin riiviömäinen kitaratyö pelasivat erinomaisesti yhteen.
Whiten koreilematon rumputyyli rakensi bändille selkärangan.

White Knuckles Trio. Lisää kuvia galleriassa

White keräsi kiitosta hauskoista välispiikeistään ja tyylistään (sekä rumpalina
että laulajana), joka vaihteli raisusta suorastaan alivaltiosihteerimäisen
eleettömään. Persoonia tarvitaan, ja tässä sellainen on.

Kaunispään Huipulla ilahduttivat Oscarin mestaroima Freddie King -
instrumentaali "San-Ho-Zay" ja "You Can't Judge a Book by Its Cover" Whiten
laulamana. "Bo Diddleyn hittinähän tämä tunnetaan. Mutta sen teki Willie Dixon
– mies sävelsi kaikki biisit, ja muut lauloivat", White huomautti asiaan kuuluvasti.

Talvilomailijan blues

Saariselän Tunturibluesissa 2014 syntyi miellyttävä kokonaisvaikutelma ilman
että tapahtuma olisi vaikuttanut liian 'järjestetyltä'. Taidolla valitut blues-
levytykset soivat Santa's Hotel Tunturin hotellirakennuksien taustamusiikkina läpi
kaksipäiväisen rutistuksen, mikä oli musiikin ystävälle mieltä lämmittävä ratkaisu.

On vain ja ainoastaan positiivista, että blues-festareille valitaan muutakin
musiikkia kuin varsinaista bluesia. Eldiksen ohjelmisto painottui folkiin, countryyn
ja rockiin, mutta Harrison Kennedy ja White Knuckles Trio varmistivat, että
Tunturibluesin yleisö sai nauttia myös siitä itsestään. Bändikokonaisuus olikin
Saariselällä mainiosti balanssissa.

Jameissa kappaleet seilasivat J. Karjalaisesta Karibian rytmeihin ilman sen
kummempaa fokusta; eipä jameissa fokusta tarvitse ollakaan, vaan rönsyilevä
improvisointi on koko homman juju. Oli mahtavaa seurata, miten
huippumusikaaliset ammattimiehet klaarasivat vähän kiperämmätkin biisit
vähäisellä tai sananmukaisesti olemattomalla yhteisharjoittelulla.

Tunturiblues on leimallisesti hauskanpitoon painottuva festivaali. Pääosa
yleisöstä saapuu paikan päälle lomailemaan, joten intensiiviselle kuunneltavalle
on vähemmän kysyntää kuin 'jalan alle' menevälle musiikille. Harrison Kennedyn
perjantaisen setin nyanssit valuivatkin paljolti hukkaan. Harmin paikka, sillä setti
oli Tunturibluesin ainoa, jossa kuultiin originaalimusiikkia.

Ikärakenne asettaa Tunturibluesille haasteen. Alle neljäkymppisiä ei taaskaan
näkynyt kuin esiintymislavalla. Aivan lähivuosina on pystyttävä vetoamaan
nuorempaan porukkaan tapahtuman elinvoiman säilyttämiseksi. Ihan
junioriluokkaan ei kuulu festarin keulakuvakaan, Eero Raittinen. Eero tekee jo
keikkavuottaan numero 54! Raittisen toimiminen Tunturibluesin kasvona on
ehdottoman tärkeä juttu. Ilman häntä tapahtuman status olisi aivan erilainen.

Tunturiblues symboloi oivallisesti kaamoksen päättymistä. Aurinko nousi
ensimmäisen kerran Saariselän taivaanrannan ylle vain pari päivää ennen
festaria. Eero Raittinen ja Eldis, Harrison Kennedy ja White Knuckles Trio
loimuttivatkin lämmintä, iloista valoa koko tunturikansalle.

PASI TUOMINEN

Kuvagalleria

Linkit: Santa's Hotel Tunturi, Kaunispään Huippu

.

Jaa juttu profiilissasi: |