Blues-Finland.com - Wee Willie Walker

HAASTATTELU

1.11.2016

Vihdoin otsikoissa: Wee Willie Walker

Wee Willie Walker: Nyt on minun vuoroni
Amerikkalaislaulaja kuuluu soulin varhaisiin pioneereihin, mutta suurempi
suosio on koittanut vasta eläkepäivillä. Menestyslevy "If Nothing Ever
Changes" on saamassa jatkoa.

Amerikkalaislaulaja Wee Willie Walker oli yksi festivaalikauden säväyttäjistä
viime kesänä. Walker esiintyi Rauma Bluesissa Rick Estrin & The Nightcatsin
kanssa elokuussa. "Pehmeä laulusointi, lämmin inhimillisyys ja maailmaa nähneen
miehen elämänkokemus välittyvät vahvoina lauluista ja tulkinnoista.
Hidastempoisten soulballadien tulkitsijana hän on edelleen lyömätön",
Blues-Finland.com arvioi.

Walker, 74, on kulkenut pitkän taipaleen muusikkona. Suuri menestys kuitenkin
kiersi hänet kauan. Merkittävä rytminvaihdos syntyi, kun Walker tapasi Rick
Estrinin Minneapolisissa. Estrin oli saapunut The Famous Dooriin konsertoimaan.
Walkerin manageri Julia Schroeder vihjasi Estrinille, että happy hour -aikaan
kannattaisi tulla tsekkaamaan eräs laulaja.

"Minähän se olin. Hän sai kuulla lauluani, ja samalla tutustuimme. Myöhemmin
tapasimme bluesristeilyllä. Hän kutsui minut lavalle laulamaan The Nightcatsin
kanssa. Pian aloimmekin tehdä yhteistä levyä", Walker kertoo Norjan
Bluesnewsin ja Blues-Finland.comin yhteishaastattelussa.

Estrin ei tahtonut uskoa, että Walkerin kaltainen lahjakkuus oli jäänyt niin vähälle
huomiolle. "Kun kuulin, että hän oli ollut bluesristeilyllä monta kertaa maksavana
asiakkaana eikä jalansijaa herunut kunnolla edes jamipiireissä, käsitin, että
jotakin on pahasti pielessä", sanoo Estrin.

"Hänen äänensä tuo mieleen vanhat klassikkolevytykset, joita julkaisivat muun
muassa Ace ja Kent Britanniassa ja Vivid Sound Japanissa."

Walkeriakin oli saatava levylle. Tulos oli "If Nothing Ever Changes" (2015).
Norjasta maailmalle ponnistanut kitaristi Kid Andersen sai kunnian olla mukana.
"Sessiot kulkivat kuin unelma", Andersen sanoo. "Tsekkasimme Willien
levytyshistoriaa ja huomasimme, että hän versioi takavuosina The Beatles -hitin
'Ticket to Ride'. Valitsimmekin biisin 'Help!'. Muutimme sen balladiksi ja sovitimme
kertosäkeeseen uusia sointuja. Kun mukaan vielä pyydettiin Curtis Salgado
korkeine tenoriäänineen, siitä tuli soulduetto."

Vihdoin laajempikin musiikkiyhteisö heräsi. "If Nothing Ever Changes" poiki kolme
ehdokkuutta Blues Music Awards -kekkereihin. Walker oli ehdolla 'soul-bluesin'
vuoden artistiksi, levy oli ehdolla kahdessakin eri kategoriassa. Tästä artisti
rohkaistui.

"Albumia painettiin ensin vain tuhat, mutta aika pian määrä tuplaantui. Olenkin
alkanut jo kasata materiaalia uutta levyä varten. Enköhän tee taas yhteistyötä
The Nightcatsin kanssa", Walker pohtii.

Kulta-ajan kasvatti

Wee Willie Walkerilla on vahva tausta Yhdysvaltain etelästä. Meno Memphisissä
äityi kuitenkin liian hurjaksi hänen makuunsa, ja nykyisin mies vaikuttaa
Minneapolisissa.

Walkerin perhe on kotoisin Memphisistä. Päivänvalon hän näki kuitenkin
Mississipin puolella Hernandossa. "Kävin sielä syntymässä! Ollessaan raskaana
äitini lähti Hernandoon tapaamaan omaa äitiään. Synnyin mummon luona, mutta
vain pari päivää myöhemmin (jouluksi 1941) äiti vei minut takaisin Memphisiin",
Walker kertoo.

Memphisissä Willie pääsi gospelin ja doo-wopin makuun jo poikasena, sekä
kuuntelijana että aloittelevana laulajana. "Aretha Franklin kävi aina laulamassa
viikon mittaisessa gospeltapahtumassa. Kävimme äidin kanssa kuuntelemassa
häntä joka vuosi. Mentorikseni ja esikuvakseni valitsin kuitenkin Sam Cooken,
jota kuulin The Soul Stirrersin kera."

Nuori Walker sai todistaa gospelkvartettien kulta-aikaa 50-luvulla. Laulajat
esittelivät tekniikoita ja fraseerausta, jotka loivat pohjaa myöhemmälle
soulaallolle. Moniäänisillä rakenteilla laulajat haastoivat toisensa ja saivat myös
yleisön (tai seurakunnan) mukaan esitykseen taputtamaan, polkemaan jalkaa ja
reagoimaan call-and-response -tapaan. Tekstit käsittelivät pelastusta, armoa ja
kadotusta. Bluesissa, soulissa ja sukulaistyyleissä sanat muuttuivat maallisiksi;
alettiin käsitellä kokemuksia ja tunteita. Matka esitysten kuten "Jesus Gave Me
Water" ja "Pouring Water on a Drowning Man" (James Carr) ei olekaan niin pitkä.

Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
T eho Majamäki, Tampere-talo 16.11. Tunturiblues, Saariselkä 20.1.2017

The Redemption Harmonizers oli ryhmä, jossa Walker lauloi jo teininä. Vuonna
1959 hän asettui kiertueen myötä huomattavasti pohjoisempaan, Minneapolisin
ja St Paulin suurkaupunkialueelle. Memphisiin paluu oli edessä kuusi vuotta
myöhemmin. Walker levytti nipun singlejä Goldwax Records -merkille. Yksi niistä
oli "Ticket to Ride".

"En oikein tuntenut bisnestä vielä. Tiesin toki The Beatlesin ja tykkäsin 'Ticket to
Ride' -kappaleesta. Jos en olisi saanut apua kavereiltani, ei mistään olisi tullut
mitään. Memphis oli villi kaupunki siihen aikaan, ja monelta lähti homma käsistä.
Muun muassa James Carrilta, jonka tunsin kouluajoilta. En halunnut jäädä
Memphisiin, joten valintani oli Minneapolis", Walker kertaa.

Minneapolisissa Walker pelasi varman päälle. Hän toki esiintyi iltaisin klubeilla,
mutta tärkeämpää oli taata perheen hyvinvointi 'rehellisillä' töillä. Mies työskenteli
muun muassa teollisuudessa ja terveydenhoitoalalla. "Bändejä minulla oli ainakin
viisi. Teimme kaikenlaisia keikkoja, isoja ja pieniä."

"Tiet kohtasivat myös Minneapolisin kuuluisimman muusikon eli Princen kanssa.
Prince ja hänen soittokaverinsa olivat 70-luvulla teinejä. He kävivät samoilla
klubeilla kuin minäkin ja soittivat bändini kanssa. He opettelivat meidän
biisejämme, soulkappaleita, jotka kaikkien piti osata."

Kutsuiko Prince Walkerin peräti joskus lavalle tai mainitsiko hän tämän yhtenä
inspiraatioistaan? "Ei todellakaan!" Walker parahtaa.

Discohullutus vei Walkerilta muusikontyöt 80-luvulla, mutta 90-luvulla hän tuli
uudestaan. Vuosituhannen vaihduttua painettiin lisää kaasua, sillä
eläköidyttyään tavallisista töistä Walker saattoi panostaa musiikkiin
täysipäiväisesti. Levyjä syntyikin koko nippu. Osa niistä sai osakseen varsin
positiivisia arvioita, mutta vasta "If Nothing Ever Changes" toi hänelle ansaitun
maineen.

Onnen päivät

"Matka on ollut pitkä, mutta nyt taitaa olla minun vuoroni", onnellisesti naimisissa
oleva Walker sanoo. "Itselläni on neljä lasta, ja uusioperheessä niitä on
kaikkiaan seitsemän. Seitsemänhän on onnenluku."

Wee Willie Walker ei noussut soulin pioneeriksi aivan helpolla.
Musiikkimaailmassa vaaditaan muutakin kuin lahjakkuutta ja karismaa. Walkerin
matkassa on ollut paljon päättäväisyyttä, hyvää yhteydenpitoa ja sopiva annos
onneakin. Comeback on sitä luokkaa, että siitä voisi tehdä käsikirjoituksen Blues
Brothers III -elokuvaan. Kun tarpeeksi kauan yrittää, saa palkkansa.

Unohdetut soulin pioneerit ja rhythm & bluesin kulttiartistit ovat tehneet uusia
tulemisia 90-luvulta lähtien. Jotkut tekivät uuden läpimurron, jotkut kuolivat
koettuaan pikaisen paluun valokeilaan. Heitä ovat muiden muassa Andre
Williams, Solomon Burke, Nathaniel Mayer, Bettye LaVette, Candi Staton,
Mavis Staples, Howard Tate, Swamp Dogg, Lee Fields, Charles Bradley,
Sharon Jones, Mighty Sam McClain, Ironing Board Sam – ja nyt Wee Willie
Walker.

ØYVIND PHARO

Haastattelu julkaistu alun perin Norjan Bluesnews-lehdessä

Suomenkielinen versio Pasi Tuominen

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA