HAASTATTELU
|
| |
|
|
| |
|
|
15.8.2016 Festivaaliraportti Kuvagalleria
|
|
Duke Robillard – taiteellinen tapaus
Wentus Blues Bandin pitkäaikainen yhteistyökumppani nautti olostaan
Suomessa. Wentus Festillä Kokkolassa esiintyi myös Louisianan vanha
konna Lazy Lester.
Kolme amerikkalaismuusikkoa saapui Kokkolaan osoittaakseen kunnioitustaan ja
solidaarisuuttaan pitkäaikaisille ystävilleen, Wentus Blues Bandille, joka vietti
juuri 30-vuotisjuhlaansa kotikaupungissaan tapahtumassa nimeltä Wentus Fest.
Kukin näistä muusikoista on omalla tavallaan kuin Yhdysvaltain historian
oppitunti. Taustoistaan riippumatta heidät on tuonut yhteen blues, mikä
muukaan! Lisäksi kaikki kolme olivat paikalla yhteisestä rakkaudesta Suomeen.
Kesäiset tunnelmat merellisessä pikkukaupungissa olivatkin ikimuistoiset. Väliin
satoi ja väliin paistoi, mutta loppukesän taianomaisuus lumosi heidät niin
voimakkaasti, että kaikki kolme olivat valmiit vaikka muuttamaan tänne asumaan,
mikäli asiat Yhdysvalloissa keikahtaisivat huonompaan suuntaan. Musiikin ystävät
toivottaisivat heidät varmasti sydämellisesti tervetulleiksi.
Duke Robillardilta uusi levy tulossa
Duke Robillard teki vaikutuksen vaatimattomana ja 'tavallisena' ihmisenä, joka
keskustelee mielellään kaikista maailman asioista. Keskustelu suuntautui ennen
muuta taiteisiin. Duke (oikea etunimi Michael) sai lempinimensä
bändikavereiltaan leikattuaan aikoinaan pitkät kutrinsa ja muututtuaan aivan
toisen näköiseksi. Tämän jännittävämpää tarinaa hänen ”aatelisnimellään” ei ole.
Se tuntuu vain istuvan hänelle hyvin.
Taiteelleen omistautuneet muusikot jatkavat kiertueitaan maailman
levottomuuksista huolimatta. Duken mielestä on hyvin palkitsevaa nähdä eri
maita ja tutustua eri kansallisuuksiin. Tällä kertaa hän oli reissussa vaimonsa
Laurenen kanssa. Laurene ihastui ikihyviksi maahamme. Miten Duke sitten
oikeastaan päätyi Suomeen ja tapasi Wentuksen pojat? Se on sattumien summa.
Duke soitti Roomful of Blues -yhtyeessä kaiken kaikkiaan 12 vuotta ja perusti
sen jälkeen oman trionsa Duke Robillard and the Pleasure Kings. Trion
ensimmäinen levy julkaistiin 1984. Sitä seurasi kiertue Suomessa. Klubeissa ja
keikoilla yleisö oli innoissaan. Vastaanotto oli niin lämmin, että se teki
lähtemättömän vaikutuksen. ”Suomella tulee aina olemaan erityinen paikka
sydämessäni”, Duke sanoo Blues-Finland.comille. Joillain keikoilla Duken bändi sai
lämppärikseen Wentus Blues Bandin. ”He olivat vielä teini-ikäisiä, ja heillä piti olla
holhooja mukana keikoilla”, Duke nauraa. ”Myöhemmin he sitten ottivat yhteyttä
ja halusivat soittaa taustabändinäni Suomessa ja Skandinaviassa. Siitä pitkä
yhteistyömme alkoi.”
Robillardin oma muusikonura käynnistyi perinteiseen tapaan. ”Vanhempi veljeni
soitti kitaraa ja kielsi minua ehdottomasti koskemasta kallisarvoiseen kitaraansa,
mutta eihän hän aina voinut olla kotona”, Duke hekottaa. Veljeään kymmenen
vuotta nuorempi Duke tarttui aina tilaisuuden tullen kitaraan ja harjoitteli salaa
sointuja. Varhaisia vaikutteita antoivat Chuck Berry, Fats Domino, Buddy Holly,
Little Richard ja Jerry Lee Lewis. Erään Chuck Berryn levyn b-puolelta hän löysi
sitten hitaan bluesin. Kipinä oli syttynyt. ”I love all good music!” Duke sanoo
(tarkoittaen tietysti amerikkalaista roots-musiikkia).
Piskuinen Rhode Island, josta Duke on kotoisin ja jossa hän on viettänyt
suurimman osan elämästään (lukuun ottamatta yhdeksää vuotta Kentuckyn
Louisvillessä) on Yhdysvaltain pienin ja ehkä edistyksellisin osavaltio. Muuan
Roger Williams Massachusettsista perusti varhaisen siirtokunnan ohjenuorinaan
uskonnonvapaus ja poliittinen vapaus. "Sinne muutti aikoinaan niin paljon
kapinallisia yksilöitä (outlaws), että se sai hupaisan liikanimen 'Rogue Island'",
Duke kertoo.
Duke Robillard on sukujuuriltaan kanadanranskalainen. Se on Rhode Islandissa
melko yleistä. Lähitulevaisuudessa Franco-American Hall of Fame (Yhdysvaltain
kanadanranskalaisten kunniagalleria) kunnioittaa häntä elämäntyöpalkinnolla
ansioistaan musiikkikulttuurin saralla, josta asiasta hän on hyvin ylpeä ja iloinen.
Viime aikoina Duke on kunnostautunut myös taidemaalarina. Ura abstraktin
taiteen parissa on tosin vasta alussa. Ura sai kimmokkeen Duken loukattua
olkapäänsä. ”En voinut soittaa pitkään aikaan ja luulin tulevani hulluksi, jos en
saisi tehdä mitään taiteellista. Niinpä aloin maalata.” Tässäkin vanhempi veli toimi
esikuvana. Duke harrastaa myös mielellään valokuvausta.
Duke Robillard Bandin uusi levy ”Blues Full Circle” julkaistaan syyskuussa.
Nykyisen vakiobändin jäsenet tuntevat toisensa vuosien takaa, joten yhteistyö
on saumatonta. Levy sisältää uusien laulujen ohella kolme hyvin vanhaa
sävellystä, joita ei ole koskaan levytetty, ja jotka Duken mielestä ansaitsivat tulla
tallennetuiksi jälkipolville.
Erikoisvieraana levyllä on Kelley Hunt, kansasilainen pianisti-laulaja, gospelin ja
bluesin taitaja. Mukana ovat myös Jimmie Vaughan ja Sugar Ray Norcia. ”Tämä
voi olla tyylillisesti jopa paras bluesalbumini”, sanoo Duke. Aikamoinen väite, kun
ottaa lukuun, kuinka paljon levytyksiä hänellä on purkissa. Kun ynnätään omien
levyjen lisäksi vierailut muiden levyillä, lukumäärä ylittää jo sadan! Duke kuvaa
uuden levynsä musiikkityyliä termillä ”old school blues”. Jäämme mielenkiinnolla
odottamaan.
Monia kiinnostavaan kysymykseen "miten se homma Bob Dylanin kanssa oikein
meni?" tulee selkeä vastaus. Parikymmentä vuotta sitten Duke soitti Dylanin
kuuluisalla ”Time Out of Mind” -levyllä. Vuosien varrella ”Iso D” pyyteli Dukea
monta kertaa liittymään bändiinsä. Kun yhteistyö kolmisen vuotta sitten toteutui,
muusikoiden kemiat eivät enää kohdanneetkaan. Yhden onnistuneen kiertueen
jälkeen Dylanin mieli muuttui. Duke sai nopeasti tarpeekseen Dylanin
aiheettomasta julkisesta tylytyksestä ja sanoi kiitos ja hyvästi. ”Päätin, että
minun iässäni minun ei tarvitse kestää tällaista, minulla on parempaa
tekemistä!”, Duke muistelee.
Nykyisestä USA:n poliittisesta tilanteesta Dukella on paljonkin sanottavaa. Hän
on demokraattipuoluetta edustavan Bernie Sandersin kannattaja. Duken
mielestä Sanders on presidenttikilpaan osallistuneista ainoa, joka ajattelee maan
parasta. ”On nurinkurinen tilanne, kun pitää valita sellainen presidentti, jonka
arvelee tekevän vähiten vahinkoa”, Duke tuumii. ”Yhdysvallat on perustettu
hienoille tasa-arvon periaatteille, jotka ovat nykyään yhtä tyhjän kanssa.
Tavallisen ihmisen on vaikea saada ääntään kuuluviin. Raha hallitsee kaikkialla.
Kasvottomat jättiläisyhtiöt ovat ahneita ja moraalittomia.”
”Käytän äänioikeuttani, teen minkä voin, tai jos en voi tehdä mitään, muutan
muualle”, sanoo Duke, katsahtaen ympärillään levittäytyvää kaunista Suomen
luontoa. ”Ehkäpä tänne?”
Lazy Lester – jäljittelemätön persoonallisuus
Lazy Lester oli Suomessa pitemmällä lomalla. Keikkojen välissä hän kierteli
maata suomalaisen vaimonsa Piken kanssa. Lesterin vaimo toimii myös hänen
managerinaan. Talvisin he asustavat Pohjois-Kaliforniassa pikkukaupungissa
nimeltä Paradise: joten Paratiisi siellä, paratiisi täällä.
|
|
|
Lisäksi Lester kuulosteli uusia promoottoreita ja sponsoreita, jotka voisivat
järjestää hänelle keikkoja Suomessa. Hän keikkailee harvakseen, mutta kysyntää
on riittänyt sekä USA:ssa että Euroopassa. Toivottavasti saamme nauttia
tulevinakin vuosina Lesterin jäljittelemättömästä huumorista ja rennosta
esiintymistyylistä.
Lester (Leslie Johnson) on syntyisin Louisianasta, Yhdysvaltain Ranskalta
ostamassa eteläisestä osavaltiosta, joka on aikojen kuluessa imenyt sienen
tavoin musiikillisia vaikutteita kaikilta ilmansuunnilta ja alueelle kerääntyneistä
kansallisuuksista. Ainutlaatuinen, luovuutta suosiva maaperä on tarjonnut
kasvualustan lukemattomille hienoille muusikoille. Eipä ihme, että itseään
ironisesti maalaisjuntiksi tituleeraava Lester on kulkeutunut kuin vaivihkaa alalle.
Itseoppineen muusikon ainoa musiikillinen koulutus on luonnonlahjakkuus ja
voittamaton halu soittaa. Onnekas tapaaminen Lightnin' Slimin kanssa 50-
luvulla siivitti hänen uraansa. Tarina kertoo, että hän tarjoutui paikkaamaan
keikalta pois jäänyttä huuliharpistia, ja siitä pitäen hänestä tulikin jo bändin
jäsen. Meriitteihin kuuluvat lisäksi karismaattinen persoonallisuus ja
hunajanpehmeä lauluääni. Niihin kertyneet vuodetkaan eivät ole pystyneet.
Huuliharpun selkeä ja puhdas sointi on entisellään. Kitarakin sopii Lesterin
käteen, sekä akustinen että sähköinen.
Louisianan vainioilla blues ja country ovat kasvaneet käsi kädessä. Wentus Fest -
settinsä huipennuksena Lester esitti tuttuja laulujaan Wentus Blues Bandin ja
Duke Robillardin säestyksellä. Lesterin yksinkertaiset, kauniit kappaleet saivat
keinuvan, tunnelmallisen bluessäestyksen. Lauantai-illan konsertin ”I'm a Lover
Not a Fighter” ja ”Raining in My Heart” kirvoittivat asiaankuuluvat
suosionosoitukset. Countryn rehellisyys ja aitous tulevat suoraan sydämestä, ja
yleisö vaistoaa sen. Voisimme kaikki ottaa oppia Lazy Lesterin filosofiasta: ”En
ole koskaan elämässäni turhia hötkyillyt.”
ANNAMARI LAUSALA
Lue raportti ja katso kuvat: Wentus Fest, Kokkola
Tulossa: Barrence Whitfieldin haastattelu
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2016
.
|
|
