Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© 2009 Blues-Finland.com
HAASTATTELUSSA EDDY "THE CHIEF" CLEARWATER

Blues voi Chicagossa loistavasti

9.4.2009  
Tapahtumaraportti    Galleria 1    Galleria 2

Grand Blues Festivalin pääesiintyjä Eddy Clearwater on mielissään bluesin tilasta kotikaupungissaan. Päijät-Hämeessä pistäytynyt päällikkö puhui musiikistaan ja tulevaisuuden suunnitelmistaan.
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
cdon.com
Olet siis mennyt studioon tietämättä mitä aiot äänittää?

Joskus keksin tai kuulen ideoita aivan viime hetkellä. Studioon päästyäni esittelen ne tuoreeltaan bändille, ja niin syntyy valmis laulu. Esimerkiksi ”Blues For A Living” -kappaleen kirjoitin matkalla studioon. Perille päästyäni lauloin piisin Jim O'Nealille. Hän sanoi, että levytetään se. Lauluja vain tulee kun niitä on tullakseen. ”Cool Blues Walk” syntyi samalla tavalla. Se vain ilmaantui kävellessäni kuin tyhjästä. ”Reservation Bluesin” kirjoitin lentokoneessa matkalla Rhode Islandille äänityssessioon. Pyysin kynää lainaksi ja kirjoitin piisin.

Los Straitjacketsin kanssa vuonna 2003 tekemäsi "Rock And Roll City" -cd oli melkoinen yllätys ja vieläpä varsin iloinen sellainen. Voisitko kertoa hieman tuosta projektista?

Valmistauduin tekemään levyä Rounderille ja kerroin heille haluavani tehdä jotain hieman erilaista tällä kertaa. He kysyivät mitä olin miettinyt, joten sanoin suunnitelleeni rockabilly-levyä. He ottivat yhteyttä Los Straitjacketsin Eddie Angeliin kysyäkseen kiinnostaisiko yhteistyö. Eddie vastasi heidän lähtevän mielellään mukaan. Los Straitjacketsilla oli entuudestaan setissään "Hillbilly Blues" ja "I Wouldn´t Lay My Guitar Down", joten homma lähti varsin luontevasti liikkeelle. Lensin Nashvilleen ja treenasimme materiaalin muutamassa päivässä kasaan. Myöhemmin tein toisen reissun, jonka aikana pidimme äänityssessiot.

Teimme myös joitakin keikkoja. Ne olivat oikein hauskoja tilaisuuksia. Taisimme olla aika oudon näköinen ryhmä, kun yhdellä on päässään suuri intiaanipäähine ja muilla meksikolaiset painimaskit. Mehän saimme myös Grammy-ehdokkuuden perinteisen bluesin kategoriassa, vaikkei kyseessä tainnut kovinkaan perinteinen yhtye olla.

Milloin aloit käyttää intiaanipäähinettä keikoilla?

Muistaakseni se oli 1973. Eräs nainen antoi sen minulle. Halusin kovasti ostaa sen esiintymisasukseni, mutta hän sanoi, ettei voisi millään myydä miesvainajansa päähinettä. Sen sijaan hän lupasi lahjoittaa sen minulle, jos lupaan pitää sen tallessa ja pitää hyvää huolta siitä. Niinpä löimme kättä päälle. Hän sanoi, että se on nyt sinun, onnea!

Ehkä jonain päivänä teet albumin New Orleansin intiaaniheimojen (Bo Dollis & Wild Magnolias, jne.) kanssa? 

Ei sekään huono idea olisi. Olen nimittäin soittanut joitakin festivaalikeikkoja heidän kanssaan New Orleansissa ja Kansas Cityssä. Jokaisella kerralla on hauskaa ollut.

Kertoisitko hieman kitaransoitostasi ja esikuvistasi?

Soittotyylini on muodostunut vuosien saatossa kuulemistani jutuista ja riffeistä. Aikoinaan opin paljon Otis Rushilta ja Magic Samilta. Myös John Lee Hooker ja Lightning Hopkins ovat tärkeitä vaikuttajia, niin myös B.B. King. Kaikki jututhan tulevat jostakin. Kuulet jonkin riffin tai soolonpätkän ja tajuat myöhemmin, että sitä voisi käyttää omassa jutussasi aivan toisessa ympäristössä.

Kun yhdistää keskenään sieltä täältä omaksuttuja vaikutteita, tulee niistä mielenkiintoinen sekoitus. Aivan kuten Ray Charles yritti alkuaikoinaan laulaa kuin Nat King Cole ja Charles Brown. Hän halusi Colen pehmeyden yhdistyvän Brownin tyyliin. Lopputulos ei kuulostanut kummaltakaan, vaan Ray Charlesilta itseltään. Sitten hän sekoitti mukaan vielä aimo annoksen vahvoja gospel-sävyjä fiilistä tuomaan. Minun soitossani yhdistyy kaikki mitä olen diggaillut. Erilaisten elementtien yhdistäminen on hyvin virkistävää ja siitähän äsken mainitulla Los Straitjackets -levylläkin oli hyvin pitkälti kyse.

Minkälaista musiikkia nykyään kuuntelet?

Kuuntelen kaikkea musiikkia varsin avoimin mielin. Jos joku juttu on mielestäni hyvä, on aivan sama miksi sitä kutsutaan. Vanhan viisauden mukaanhan lapselta voi oppia paljonkin, jos vain keskittyy kuuntelemaan. Mielestäni sama pätee musiikkiin oikein hyvin.

Kuinka valitset levytettävät coverit? Miten esimerkiksi "Walkin through the Park" valikoitui tuoreelle levyllesi?

Se on vain vanha suosikkini Muddy Watersin tuotannosta ja halusin levyttää sen.

Kuinka Muddy suhtautui aikoinaan, kun hän kuuli olemassa olevan myös bluesmuusikon nimeltä Clear Waters?

Usko tai älä: hyvin. Aluksi hän oli tietenkin yllättynyt ja utelias näkemään, minkälainen tyyppi oikein on kyseessä. Olimmehan me useasti toisemme nähneet, mutta hän ei vain tiennyt kuka olin. Sitten kun ensi kerran esittäydyin, oli hän hyvin suvaitsevainen asian suhteen. Hän sanoi, että voisin olla vaikka hänen poikansa. Meistä tulikin varsin läheiset.

Ja Clearwater (=kirkas vesi) kuulostaa aivan joltakin intiaanipäällikön nimeltä.

Totta. Sikälikin se sopii aiheeseen.

Kuinka blues voi tämän päivän Chicagossa?

Loistavasti. Buddy Guy's Legends -klubi pyörii varsin hyvin. Soitan siellä taas ensi kuussa. Kaupungin pohjoispuolella on klubi nimeltä Bill's Blues. Esiinnyn siellä kerran kuussa jos en ole kiertueella. Olen osaomistajakin pienellä osuudella. Meillä oli aiemmin myös oma bluesklubi nimeltä Reservation Blues, mutta en ole enää viiteen vuoteen ollut tekemisissä sen kanssa. Vuokrasimme tilat uudelle yrittäjälle. Hän pyörittää nyt liiketoimintaa ja on muuttanut nimenkin.

Kuinka paljon kierrät vuosittain?

Melko lailla. Noin 60 - 70 prosenttia ajasta. Viime vuonna en keikkaillut ihan niin ahkerasti, mutta tämä vuosi näyttää taas kiireellisemmältä.

Miten pitkään viivyt nyt Euroopassa?

Soitan vain tämäniltaisen keikan. Ensi kuussa tulen puolestaan Alankomaihin pariksi viikoksi. Lensin todellakin vain tämän keikan takia Suomeen. Muutama viikko sitten lensin Billy Branchin kanssa Sveitsiin soittamaan yhden konsertin. Silloin törmäsin pitkästä aikaa Duke Robillardiin sattumalta lentokentällä.

Olisi toki mukavaa tulla tekemään kiertuekin näillä kulmin, mutta järjestelyt ovat niin suuritöisiä.

Sellainen hauska juttu on kerrottava, että päätoimittajamme Pasi Tuominen muutti hiljattain Yhdysvaltoihin, ja yksi hänen tavoitteistaan oli nähdä Eddy Clearwater livenä. Nyt sinä olet sitten Suomessa keikalla... Soitatko piakkoin Washingtonin lähistöllä, että hänkin pääsisi sinut näkemään?

Olen yleensä esiintynyt siellä State Theatressa (Virginian Falls Churchissa). Viimeksi soitin yhdessä The Nighthawksin kanssa. Luultavasti syys-lokakuussa soitan seuraavan kerran niillä kulmilla. Se sopii hyvin matkalle kun menen New Yorkiin ja itäiseen Kanadaan.

Näinä päivinä blues näyttää - ainakin Suomessa - olevan varsin suosittua. Osaatko kertoa mistä se voisi johtua?

En tosiaankaan tiedä, mutta hyvä juttu. Toivottavasti asioiden tola säilyy sellaisena jatkossakin.

MARKO AHO

- - - - -

Lisää Lahden Grand Blues Festivalista 2009
Tapahtumaraportti
Kuvagalleria (Marko Aho)
Kuvagalleria (Jarmo Montonen)


Artikkelien etusivulle
Eddy signeerasi Marko Ahon Talvibluesissa 1991 ottamat fotot.
Chicago Bluesin huippuartisti Eddy "The Chief" Clearwater, 74, soitti Lahden Grand Blues Festivalin päätähtenä huhtikuun alussa. Tapahtuman järjestäjä Lahden Blues Mafia pisti tuttuun tapaan pystyyn lehdistötilaisuuden lauantai-iltapäivänä. Blues-Finland.comin Marko Aho oli kärppänä paikalla.

Marko Aho: Siitä on jo kulunut aikaa, kun viimeksi kävit Suomessa. Mukavaa, että tulit jälleen.

Eddy Clearwater: Kiitos. Oli mukavaa tulla. Minulla on hyviä muistoja tuosta rundista, jonka teimme Carey ja Lurrie Bellin kanssa vuonna 1991. Olen pitkään jo halunnut palata Suomeen, joten tämä oli suoranainen unelmien täyttymys.

Edellisellä vierailullasi kuvattuja televisiopätkiä löytyy nykyään YouTubestakin.

Jaa, pitääkin käydä katsomassa. Täytyy tunnustaa, että televisiotaltiointia en enää muistanutkaan.

Olet soittanut bluesia jo yli viisikymmentä vuotta - se on melkoinen urakka.

Aloitin tosiaan jo 50-luvulla, joten onhan tässä tullut pitkään painettua. Pitää oikein koputtaa puuta. Ensimmäisen singlenikin "Hillbilly Blues" ilmestyi jo vuonna 1958. 

Et ole pitäytynyt pelkässä bluesissa, vaan musiikissasi on kuulunut laajalti eri sävyjä. "Hillbilly Bluesissa" on kuultavissa jopa tiettyä countrymaisuutta. Se ei taida olla mitenkään tavallista Chicagon blues-miesten keskuudessa?
 
En vaivaa tuollaisilla asioilla mieltäni, kun kirjoitan lauluja. Esimerkiksi "Hillbilly Blues" kertoo elämästä Mississippin kukkuloilla. Koetin tavoittaa siinä tietynlaisen etelän rentouden. Olen vuosien saatossa omaksunut paljon erilaisia vaikutteita, ja totta kai ne peilaavat omaankin tuotantooni. Rock ´n´ rollia olen myös tehnyt paljon. Kaikki tekemäni musiikki on kuitenkin ominta itseäni ja tulee sydämestä. Minullahan on piisikin jossa lauletaan "Rock And Roll Is A Part Of My Soul"

Ensimmäinen pitkäsoittosi ilmestyi vasta parikymmentä vuotta ensi singlen jälkeen. Miten siinä niin kauan kesti?

Aiemmin ei vain löytynyt oikeita ihmisiä ja levy-yhtiöitä hommaa hoitamaan. Tein vuosien saatossa nipun nelivitosia, mutta vasta vuonna 1980 ilmestyi ensimmäinen albumini "The Chief". Nykyään asiani ovat mallillaan. Edellinen levyni ilmestyi Alligator Recordsin julkaisemana ja minulla on myös oma levy-yhtiö Cleartone, joka on julkaissut Puolassa kuvatun live-dvd:ni.
 
Viimeisin levysi, tuo Alligator-debyytti "West Side Strut" oli varsin onnistunut kokonaisuus. Se sai hyvän vastaanoton.

Kiitos. Se on saanut kieltämättä hyvän vastaanoton. Huomasin äskettäin hämmästyksekseni, että se oli Living Bluesin listalla ykkösenä. Ronnie Baker Brooks toimi tämän levyn tuottajana ja teki hyvää duunia. Kun kysyin häntä ensi kertaa tuottajan pallille, Ronnie epäili, että pelleilen. Kerroin olevani tosissani. Niinpä hän lupasi tulla seuraavana päivänä puolilta päivin käymään. Hän saapui sovittuna aikana, pystytti Pro Tools -kaluston kellariini ja ryhdyimme saman tien hommiin. Ensimmäinen piisi, jota aloimme työstää, oli "Time To Move On". Pyysin Ronnielta siihen hieman sovitusapua. Esittelin hänelle sointukierron ja pari säkeistöä ja Ronnie alkoi saman tien työstää ideaa. Näin saimme alulle sessiot joiden tuloksena syntyi "West Side Strut". Nyt suunnittelen jo seuraavaa levyäni, joka ilmestynee ensi vuonna.

Tuottaako Ronnie senkin?

Luultavasti hän on mukana ainoastaan joillakin piiseillä. Niin olemme ainakin alustavasti suunnitelleet. Myös Duke Robillard olisi mukava pyytää taas messiin. Mutta ehkä on parempi, etten liikaa vielä kerro tulevasta.

Eikö Robillard tuottanutkin joitakin aiempia levyjäsi?

Kyllä. "Reservation Blues" ja "Cool Blues Walk" ovat hänen kanssaan tehtyjä.

Oletko jo miettinyt, minkä tyylinen seuraava levysi tulee olemaan? Painottuuko se enemmän bluesiin, vai kuinka?

En osaa vielä sanoa. Keräilen hiljalleen ideoita. Sitten nähdään minne ne minut johtavat. Eiköhän siellä bluesia ole. Mielelläni jätän pienen yllätysmomentin, etten paljasta liikaa. Välillä olen itsekin yllättänyt siitä, millainen levy tuli tehtyä.
Eddy Clearwater pääsi poseeraamaan Marko Ahon kanssa.