Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© 2007 Blues-Finland.com
Halloween Blues villitsi Vaasassa

6.11.2007   
Kuvagalleria

The Holmes Brothers ja Eddie Kirkland eivät jättäneet festivaaliyleisöä kylmäksi. Pääkonserttia tukivat klubiesitykset sekä Family Meeting -elokuvan esitykset.

Halloween Bluesia vietettiin Vaasassa neljännen kerran. Viiden aktin pääkonsertin lisäksi ohjelmisto sisälsi muutamia klubikeikkoja.

Pääkonsertin odotetuin esiintyjä
The Holmes Brothers ei pettänyt, vaan täytti odotukset korkojen kera. Färsaarilta Vaasaan saapuneiden Holmesien viimeisin albumi "State of Grace" ei liiemmin sisällä reilua bluesia, mutta trion setti piti sitä sisällään senkin edestä. Veljekset Wendell (kitara, koskettimet) ja Sherman (basso) sekä Popsy Dixon (rummut) saivat yleisön ajoittain suorastaan levyn nimen mukaiseen tilaan.
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
CDON.COM - blueslevyt
Halloween Blues
Holmesien setin loppuosa ei jättänyt yhtyeen suurinta inspiraatiota epäselväksi. "Glory Glory Hallelujah" ja "Amazing Grace" ovat triolle ehkä sitä kaikkein mieleisintä materiaalia, mutta yltyivätpä miehet hyvin maalliseenkin menoon tyyliin "Whole Lotta Shakin' Goin' on". Suurin osa The Holmes Brothersin konsertista sijoittui kuitenkin näiden välimaastoon, virittyneeseen ja rehelliseen bluesiin.

Yksi kohokohdista oli klassikko "Baby What You Want Me to Do", jonka bändi oli sovittanut kiusoittelevan hiipiväksi. Kappaleen, kuten monen muunkin, kruunasi kolmikon pysäyttävä stemmalaulu. Erityisesti Dixonin unelmafalsetti villitsi Tropiclandian juhlakansaa. Dixon toimi solistina onnistuneimmin upealla "Everything Is Free" -biisillä. Myös Sherman Holmes lauloi soolona. Parhaiten nappasi viimeisimmältä levyltä tuttu "Close the Door".

The Holmes Brothers on ennen kaikkea bändi, mutta nuoremmalla Holmesilla Wendellillä näyttäisi kuitenkin olevan ryhmässä johtajuus. Mies hoitaa välispiikit pääosin, sekä soittaa ja laulaa aidolla tunteella. Instrumentalisteista taitavin lienee Sherman, jonka bassokuviot olivat herkkua. Holmesit jatkavat Euroopan-kiertuettaan Saksassa marraskuun puoliväliin asti.

Kirkland tikissä, Ronander viihdytti

"Bluesin mustalaisen"
Eddie Kirklandin osuudesta ei energiaa puuttunut. Mies aloitti soolona vain sähkökitara kaverinaan. Pian hauskanpitoon yhtyi Wentus Blues Band, joka oli tällä kertaa matkassa kvartettina (laulaja-lyömäsoittaja Juho Kinaret, kitaristi Niko Riippa, basisti Robban Hagnäs ja rumpali Mikael Axelqvist). Keikka kuului Family Meeting -elokuvan ensi-iltakiertueeseen. Varsinaisissa bileissä Helsingin Tavastialla keskiviikkona WBB:n kokoonpanossa soittivat myös Pekka Gröhn (koskettimet) ja Kim Vikman (kitara).

Kirkland on bluesin vanhempia valtiomiehiä, mutta hänen vauhtinsa on edelleen julmaa. Äijä soittaa hämmästyttävällä intensiteetillä - homman on tultava todella syvältä sielusta. Laulu raikaa voimalla ja kitarakin pysyy kädessä - olkoonkin, että kerran vierähti 12 tahtia väärässä sävellajissa oikein kunnolla!

Tunteikas "Rainbow" sulatti tehokkaasti jäätä esiintyjien ja yleisön väliltä, ja lopullisesti sen teki monilta Kirklandin keikoilta tuttu, faneille sävelletty ralli. "Paras bändini ikinä", Eddie intoutui karjahtamaan. Hyvin yhteissoitto WBB:n kanssa toki toimikin. Mutta ei sovi unohtaa, että myös Wentuksen oma materiaali kuten "Moonshine" toimii kuin tauti. Eikä Eddie Kirkland malttanut olla Wentus Blues Bandin omaankaan osuuteen osallistumatta…

Halloween Bluesin pääkonsertin kolmantena kansainvälisenä esiintyjänä lavan otti
Mats Ronander bändeineen. Ruotsalainen on varsin kelvollinen sekä laulajana, harpistina että kitaristina. Yhtyeen soittaminen oli vankkaa, joskin hivenen yllätyksetöntä. Myöhäiseen ajankohtaan akti oli kuitenkin sopiva: tanssikansa sai musiikkia tarpeeseensa. Ronander tulkitsi blues-aarteistoa "My Baben" tyyliin, mutta mahtui mukaan rokimpaakin sisältöä kuten J.J. Calen "I'll Make Love to You Anytime".

Tropiclandian alakerran lavalla oli suomalaisväriä.
Jo' Buddy & Down Home King III aloitti ja lopetti illan. Karusointisen kaksikon ohjelmisto sisälsi useita kappaleita erinomaiselta "Grits & Rattles" -kiekolta, mutta kuultiin matskua tulevaltakin levyltä. Hyvin toimivat esimerkiksi  "Ragtime Man" sekä tammikuussa singlenä ulos tuleva "Everybody´s Got the Right". "Whole Lotta Things To Do" -albumi julkaistaan ensi helmikuussa. Välissä Micke Björklöf & Blue Strip heitti kaksi settiä, jotka noudattivat pitkälti kesällä julkaistun "Whole 'Nutha Thang" -levyn linjoja.
Wendell Holmes
tulkitsee antaumuksella.
(c) Kake Kiirikki
Perjantain ja lauantain klubit

Mukavia klubikeikkoja oli tarjolla sekä perjantaille että lauantaille ja innokasta yleisöä riitti niihin hyvin. Perjantaina O'Malleys Pubissa starttasi dynaaminen duo
Micke Björklöf ja Ville "Lefty" Leppänen. Festivaalin "kestokiinnitykset" olivat jälleen kerran oivalla soittopäällä ja menoa riitti kahden setin verran. Keikka alkoi Robert Johnsonin kappaleiden tahdissa. Aluksi kuultiin "When You Got A Good Friend", jonka jälkeen tulivat "32-20" ja "They're Red Hot". Leftyn kitarointi oli maukasta kuunneltavaa ja slideputki kulki vauhdikkaasti akustisen kitaran kaulalla. Hauskaa kikkailuakin  oli havaittavissa soolojen aikana ja jossain välissä kuultiin jopa pätkä "Smoke On The Wateria".
Lefty myös lauloi suurimman osan illan biiseistä. Micke paukutti rytmejä pienellä rumpu/perkussio-setillään ja puhalsi väliin muhkeita huuliharppusooloja. Hitaita värssyjä ei setissä juurikaan ollut, vaan tahti oli melkoisen reipas koko ajan. Yleisö lämpeni vanhojen hyvien rallien tahdissa, kuten esim. "Rollin' And Tumblin'", "Walking By Myself", "Dust My Broom" ja "I Can't Be Satisfied". Encorena kuultiin Leftyn tekemä kappale "Do The Right Thing", jossa yleisö antoi tahtia käsillään ja lauloi myöskin mukana. Esityksen kruunasi Micken hieno huuliharppusoolo. Mainiota ja viihdyttävää musisointia kaveruksilta jälleen kerran.

Talles Pubissa esiintyi
Black River Bluesman & The Croaking Lizard. Tämä kitaristi-laulaja Jukka Juholan vetämä nelikko onkin mielenkiintoinen tapaus kotimaisten bluesbändien joukossa. Bändillä on ihan oma sointinsa ja tyylilaji löytyy jostain Mississippi-joen rämeiköiltä. Kappaleet soljuvat tarttuvan, yksinkertaisen kompin tahdittamana ja tunnelma on maaginen. Välillä jopa maaninen.

Rytmiryhmän muodostavat rumpali
Antti Huttunen ja baritonikitaraa soittava Jussi Konttinen, joka hoitaa kitarallaan myös tarvittavat bassokuviot. Keitoksen kruunaa osaava huuliharpisti Juha Lindgren. Pieni pubiravintola oli täynnä yleisöä ja tunnelma siten verraten tiivis. Bändin soundi oli hyvä, vaikka laulu oli alussa miksattu liian alas. Tähän saatiin onneksi korjaus järjestävän tahon ansiosta. Black River Bluesmanin kappaleet olivat yhtä lukuun ottamatta omaa tuotantoa. Vain Willie Dixonin "Spoonful" oli lainatavaraa. Juholan kynästä lähtöisin olevista biiseistä kuultiin ainakin "Out In The Woods", "Jump And Run", "Croaking Lizard" ja "Day After Day".

Lauantain musiikilliset pohjat

Vaasalainen
Cotton Blues Band aloitti soitannat O'Malleys Pubissa vanhalla bravuurilla "Rollin' And Tumblin'". Heti huomasi, ettei mitään eilisen teeren poikia ollut asialla. Yhteissoitto oli tiukan tarkkaa ja kappale rullasi komeasti eteenpäin. Volyymitaso vaan oli pikkaisen liian korkealla, mutta kaikkeen onneksi tottuu.

Laulaja-kitaristi hallitsi sliden soiton, eikä laulamistakaan voi moittia. CBB esitti mukavasti myös omia kappaleita, mm. "Go Stevie" ja "Walking Devil", joissa soolokitaristi pääsi näyttämään kyntensä. Stratocaster soi ylväästi miehen käsissä ja wah-wah-pedaalia poljettiin tyylitietoisesti. Hurjimmilleen meno äityi rokahtavassa biisissä "Somebody Else". Välillä nautiskeltiin rauhallisempaakin materiaalia, mutta menomusa oli tämän bändin valttikortti. Lainaosastolta kuultiin keikan loppupuolella ainakin "Mojo Workin'" ja sikermä, jossa olivat mukana mm. "Messin' With The Kid" ja "Treat Her Right".

Illan päätti perjantailta tuttu Black River Bluesman & The Croaking Lizard. Bändi toimi hyvin myös tilavammalla lavalla. Kappaleet olivat edellisillalta tuttuja, mutta parempi äänentoisto sai ne kuulostamaan vieläkin paremmalta. Yleisö oli hyvin menossa mukana ja sai hyvät musiikilliset pohjat illan pääkonserttia varten. O'Malleyn edestä oli ilmainen bussikuljetus itse päätapahtumaan.

Pienemmistä henkilöresursseista johtuen Halloween Blues oli nyt viimevuotista niukempi klubien osalta. Kiitokset hyvästä palvelusta ja mainiosta festivaalista kuuluvat ennen kaikkea
Seppo Nuolikoskelle ja luonnollisesti lukuisalle avustajajoukolle. Oivallinen päätös blues-festivaalien vuodelle.

TEKSTI: PASI TUOMINEN (pääkonsertti), KAKE KIIRIKKI (klubit)
KUVAT: KAKE KIIRIKKI


Siirry kuvagalleriaan
Ville Leppänen