LEVYARVIO
 

Soundeissa sen salaisuus

Kim Wilsonin ”Blues and Boogie, Vol. 1” on musiikillinen aikamatka. Wilson miehistöineen
johdattaa kuulijan kiehtovaan äänimaailmaan, jossa kohtaavat perinteet ja omakohtainen tatsi.

7.11.2017

Vanhaa musiikkia voi tehdä uudella tavalla, mutta ei ole pakko. Kim Wilson
kertoo uusimman soololevynsä kansiteksteissä, että ”Blues and Boogie, Vol. 1”
on ennen kaikkea kunnianosoitus musiikinlajin originaattoreille. Silti hän tahtoo
antaa jokaiselle kappaleelle oman, persoonallisen kosketuksensa.

Kuten levyn nimi vihjaa, alkamassa on erityinen sarja julkaisuja, joilla laulaja-
huuliharpisti Wilson palaa juurilleen, 1950-luvun Chicago-bluesin pariin.
Ensimmäisellä painoksella kunniaa saavat esimerkiksi
Little Walter, Sonny Boy
Williamson, John Lee Hooker, Jimmy Rogers, Magic Sam
ja Jimmy Reed.

Little Walter ja Sonny Boy Williamson lukeutuvat Wilsonin huuliharpisti-idoleihin.
On levyllä silti paljon henkilökohtaisempikin ulottuvuutensa. Kim omistaa levyn
viime vuonna edesmenneelle
James Cottonille, jota hän piti isoveljenään. Lisäksi
pianisti
Barrelhouse Chuck ja rumpali Richard Innes kuolivat ennen kuin heidän
työnsä näki päivänvalon ”Blues and Boogie, Vol. 1” -levyn ilmestyttyä.

Uutuusalbumi sisältää kourallisen Wilsonin originaaleja sekä kasan klassikkoja.
Tyypillisimmät standardikappaleet jätetään viisaasti syrjään; tutuimpia
uusversioita ovat ”Mean Old Frisco”, ”Blue and Lonesome” ja ”Ninety Nine”.

Yhteistyössä

Burlesque Expose, Tampere 25.11.     Hamina Mosna Blues 2018

Gene Taylor, Helsinki 8.11.     Blues-Shop
.

Bluesin ystävät tunnistavat Kim Wilsonin lauluäänen sekunnissa.
Harjaantuneemmat spottaavat nopeasti hänen huuliharpputyylinsäkin. Jotta
mikään ei jäisi epäselväksi, Wilson esittelee huuliharppunsa heti
avausinstrumentaalilla ”Bonus Boogie”, ja (parhaiten
The Fabulous
Thunderbirdsistä
tuttu) vahvan rouhea lauluääni pääsee ilmoille sitä seuraavalla
kipaleella ”No Love in My Heart”.

Innesin ja Barrelhouse Chuckin lisäksi levyllä esiintyvät muiden muassa kitaristit
Billy Flynn ja Bob Welsh sekä basisti Larry Taylor. Muusikontyö näyttäytyykin
herkullisena kautta linjan. Jokainen soittaja on loistavaa solistitasoa – silti
erityisesti ilahduttaa, kuinka nöyrästi kaikki vievät läpi säestävämmätkin
osuutensa.

Wilsonin kappale ”Searched All Over” on ilmeinen tribuutti slide-kitaran
ruhtinaalle
Elmore Jamesille. Flynn kurittaa soittopeliään slide-putkella, ja
Barrelhouse Chuckin reagoiva piano ihastuttaa.

”From the Bottom” etenee leikkisästi.
Nathan Jamesin helmeilevä kitara tekee
mojovan säväyksen. Vavahduttavan kontrastin tarjoaa Little Walterin ”Blue and
Lonesome” (jonka myös
Memphis Slim levytti menestyksekkäästi). Vaikka
kappaleella ei ole bassoa – alarekisterin hoitaa kitarakaksikko Nathan James -
Big Jon Atkinson – se uhkuu väkivahvaa, raakaa intensiteettiä.
Raidan ”Worried Life Blues” alkaessa on
oltava tarkkana. Nyt sukelletaan niin syvälle
bluesin ytimeen, että äärimmäistä
kestävyyttä vaaditaan 12-tahtisen
paatuneimmaltakin kannattajalta.
Big
Maceon
hitillä Flynn ja Barrelhouse Chuck
ottavat jälleen roolia.

”Worried Life Bluesin” ja ”Mean Old Friscon”
salaisuus on soundeissa. Ne ovat levyn
ainoat kappaleet, jotka äänitettiin Bigtone
Records -studiolla. Studio on erikoistunut
1930–60-lukujen äänimaailmaan ja se
käyttää samaa tekniikkaa kuin legendaariset
Sun- ja Chess-merkit aikoinaan.

Äänentoiston ja -tallentamisen historiassa
tavoite on ollut aina päästä mahdollisimman
lähelle elävää tilannetta.
Takavuosikymmeninä siinä ei vielä
onnistuttu. Toisaalta syntyi jotakin aivan

Kuva: Sam Holden
omanlaistaan. Bluesin klassikoilta kumpuavat soundit, joista tihkuvat sähköisyys,
hikisyys, ajan patina, kenties myös poltettavien nautintoaineiden käry. Vanhojen
välineiden ja modernin teknologian yhteispeli onkin avannut uudenlaisen
tyylisuunnan. Sitä voi toteuttaa esimerkiksi Bigtone Recordsin kaltaisissa
studioissa – Suomessa puolestaan
Tomi Leinon Suprovox-studiossa on tehty
koko läjä mojovia tallenteita, jotka ovat päätyneet livenä suoraan vanhalle
kaksiraitanauhurille. Tällaisia tuotoksia nykyaikaisilla laitteilla kuunnellen 2010-
luvun ihmiset saavat nauttia paremmista musiikkiaikamatkoista kuin koskaan.


Alt.blues, bluesrock, pop-blues ja muut juurevan bluesin myöhemmät kukinnot
ovat välttämättömiä ilmiöitä ja kiistämättömiä todisteita musiikinlajin
elinvoimasta. ’Tosibluesille’ löytyy silti aina tilauksensa. Kim Wilsonin uusimman
lisäksi tuoreisiin, perinteiden varaan rakentaviin loistoteoksiin kuuluvat muun
muassa
John Primerin ja Bob CorritorenAin’t Nothing You Can Do!” sekä
Monster Mike Welchin ja Mike LedbetterinRight Place, Right Time”.

Ehkä paras tapa kuunnella ”Blues and Boogie, Vol. 1” -albumia on noudattaa Kim
Wilsonin ohjetta. Asioita ei tarvitse aina ajatella puhki. Joskus on paikallaan vaan
uppoutua musiikkiin ja antaa sen nostaa tunteet aidosti pintaan.

PASI TUOMINEN


Kim Wilson: Blues and Boogie, Vol. 1. Severn Records, 2017

Kim Wilson (laulu, huuliharppu), Big Jon Atkinson (kitara, basso), Nathan James
(kitara), Billy Flynn (kitara), Bob Welsh (kitara), Danny Michel (kitara), Barrelhouse
Chuck (piano), Troy Sandow (basso), Larry Taylor (basso), Kadar Roy (basso),
Richard Innes (rummut), Marty Dodson (rummut), Malachi Johnson (rummut),
Jonny Viau (puhaltimet)

Tuottaja: Kim Wilson


Linkit:
The Fabulous Thunderbirds, Severn Records
.
 

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2017
.
setstats
 
Etusivulle
 
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
setstats
setstats
     
 
 
     
     
UUSIMMAT