Kunniaa näkymättömälle Rollarille

Kuten Pianopuhetta-artikkelista käy ilmi, "Boogie 4 Stu", kunnianosoituslevy
The Rolling Stonesin kuudentena jäsenenä tunnetulle Ian Stewartille, alkoi
elää omaa elämäänsä. Projekti starttasi Ben Watersin ideana
pienimuotoisesta soololevystä. Sitten Charlie Watts tarjoutui mukaan. Häntä
seurasivat yksi kerrallaan muutkin "Palterit" – jopa Bill Wyman.

Watersin varaama studio osoittautui jo alkumetreillä aivan liian pieneksi, joten
hän alkoi etsiä isompaa äänityspaikkaa torvisektiollakin laajentuneelle
bändilleen.
Jools Holland ei suostunut studiotaan vuokraamaan, vaan antoi
sen mielihyvin ilmaiseksi käyttöön ja pyysi päästä mukaan bändiin.

Alkuperäisestä suunnitelmasta muistuttavat lopputuotteella kaksi
pianosooloa ”Boogie Woogie Stomp” ja ”Suitcase Blues” - molemmat
alkujaan
Albert Ammonsin tuotantoa. Hollandin mukaantulon myötä
muutamassa laulussa kuullaan oivallista 'tuplapianismia'. Erityisesti
nopeampaa boogieta tarjoilevat ”Roll 'Em Pete” ja herrojen yhdessä
kirjoittama, svengaava nimiraita ovat messevää kilkutusta. Yleisilmeeltään
rauhallisempia tunnelmapaloja ovat ”Midnight Blues” ja ”Make Me A Pallet On
Your Floor”.

Etukäteen suurimman mielenkiinnon herätti luonnollisesti ”Watching The
River Flow”. Siinä kun Bill Wyman soittaa ensi kertaa kahteen
vuosikymmeneen vanhojen bändikuomiensa kanssa. Eivät herrat kuitenkaan
samassa studiossa ole olleet, vaan raitoja on taltioitu ympäri maailmaa.

Se, että Jagger, Richards ja Wyman tulivat suunnitelmiin mukaan
loppuvaiheessa, kun materiaali oli jo menossa miksaukseen, kuuluu
lopputuloksestakin. Huuliharppu, kitarat, urut ja puhaltimet joutuvat hieman
kisailemaan tilasta keskenään. Tilaa ei lopulta jää oikein kenellekään.

Richardsin ja Woodin kahdestaan tulkitsema ”Worried Life Blues” toimii sen
sijaan hienosti. Pienimuotoisemmassa ympäristössä kumpikin solisti
pääsee rauhassa rohisemaan omat säkeistönsä. Wood soittelee
viimeistelemättömään tyyliinsä slidea sekaan.

P.J. Harveyn ja Watersin yhdessä koostama ”Lonely Avenue” on melko tavalla
muusta materiaalista erottuva välipala ja ihan virkistävä sellaisena. Levyn
päätöksenä kuullaan Ian Stewartin ja
Rocket 88:n 80-luvun Montreaux'n
keikalta taltioitu, rullaava tulkinta
Sam Cooken hitistä ”Bring It On Home To
Me”. Se niputtaa hienosti paketin kasaan.

Vaikka isojen poikien mukaantulo polki jalkoihinsa Watersin alkuperäisen
suunnitelman, tuloksena syntyi monipuolinen ja hieno hatunnosto tuolle
'näkymättömälle' Stonesille. Tokkopa se Britannian sydänsäätiölle tämän
levyn myynnistä kertyvää pottiakaan pienentää.

Ben Waters: Boogie 4 Stu – A Tribute To Ian Stewart. Eagle Records, 2011

Ben Waters (piano, hammond, laulu, taustalaulu), Keith Richards (kitara,
laulu), Bill Wyman (basso), Richard Hymas (kitara), Ady Milward (rummut),
Derek Nash (saksofoni), Clive Ashley (saksofoni), Ronnie Wood (kitara, laulu),
Charlie Watts (rummut), Dave Green (kontrabasso), Jools Holland
(hammond, piano, laulu), Willy Garnet (saksofoni), Don Wellor (saksofoni),
Alex Garnet (baritoni saksofoni), PJ Harvey (laulu, taustalaulu, saksofoni), Mick
Jagger (laulu, huuliharppu), Tom Waters (alttosaksofoni), Dave Swift
(pasuuna), Hamish Maxwell (laulu), Terry Taylor (kitara), Ian Stewart (piano),
Roger Sutton (laulu, basso), Jimmy Roche (kitara), Clive Thacker (rummut),
Olaf Vas (saksofoni), Mike Hogh (pasuuna), John Picard (pasuuna)
PIANOPUHETTA: OSA 2/2
6.2.2012
Ben Waters
Pianopuhetta: Ben Waters ja Wiley Cousins
Waters ja Cousins käsittelevät Pianopuhetta-artikkelin toisessa jaksossa The
Rolling Stonesin Ian Stewartille tehtyä tribuuttilevyä. Levynteossa oli mukana
neljä Rollariakin.

Brittiläinen boogie woogie -taituri Ben Waters julkaisi viime vuonna
kunnianosoituslevyn
The Rolling Stonesin pianistina tunnetulle Ian ”Stu”
Stewartille
. Vuonna 1985 kuollut Stewart oli Watersin perhetuttu: Stun ansiosta
kytevä boogiekipinä syttyi nuoren pojankin sydämeen.

Pianopuhetta-artikkelin
ensimmäisessä osassa keskustelun aloittaneet Waters ja
tampereenteksasilainen pianisti
Wiley Cousins käsittelevät nyt "Boogie 4 Stu" -
nimen saanutta Stewart-tribuuttia.

Ben Waters: Tributtilevy Ian Stewartille lähti vaimoni aloitteesta. Hän korosti,
että olen haaveillut sen tekemisestä niin kauan kuin hän on minut tuntenut – ja
se on sentään 19 vuotta. Toki asiaan vaikutti sekin, että reilut pari vuotta sitten
perustimme bändin
Charlie Wattsin kanssa (The ABCD of Boogie Woogie).
Monesti puhuimme kahdestaan Stusta. Pohdimme, että on todellinen sääli, ettei
kukaan ole tehnyt mitään hänen kunniakseen. Silloin päätin tarttua viimein
toimeen. Varasin pienen studion kotikulmiltani ja aloin suunnitella pienimuotoista
kunnianosoitusta. Mainitsin Charlielle suunnitelmistani, kun seuraavan kerran
tapasimme. Hän kehui ideaa hyväksi ja tarjoutui rumpaliksi. Sana levisi, yksi asia
johti toiseen ja niinhän siinä kävi, että projekti alkoi paisua. Heti kun Charlie oli
mukana, seurasivat pian muutkin Stonesit:
Ronnie Wood, Keith Richards, Mick
Jagger
ja Bill Wyman tulivat mukaan. Levyn tekeminen oli todella hauskaa.
Esimerkiksi Keithin kanssa me emme varsinaisesti edes äänittäneet, vaan
vietimme vain aikaa studiossa ja jamittelimme.

Wiley Cousins: Keith taitaa todella elää musiikilleen. Mielestäni on uskomatonta,
että mies, joka on ollut miljonääri 20-vuotiaasta kakarasta lähtien, ei ole antanut
homman nousta päähänsä. Hän suhtautuu edelleen intohimoisesti musiikkiin.

Ben: Toden totta. Kaikki Stonesit ovat sellaisia. Esimerkiksi Charlie on todella
rento kaveri. Hän ei ole menettänyt rakkauttaan musiikkiin. Tiedän monia
muusikoita, jotka ovat fiiliksen hukanneet, mutta Charlie rakastaa edelleen
soittamista. Mick, Bill ja Ronnie tulivat muuten taannoin meidän keikallemme
Charlien mukana. Kieltämättä pienen klubin ilmapiiri sähköistyi heidän
saavuttuaan paikalle.

Wiley: Voivatko he käydä todellakin keikoilla niin ettei koko aika ole joku
häiritsemässä? Heidäthän tunnetaan joka paikassa.
.
Ben: Välillä on kovastikin hässäkkää. Olihan
ABCD:n Suomen-vierailullakin ihmisiä hotellin
edessä odottamassa, mutta ei se Charlielle
näytä ongelma olevan. Hänet tunnistetaan
joka paikassa minne menemme, mutta
Charliella on oikeanlainen asenne
tekemiseen. Keith sanoikin, että on vain
kaksi tyyppiä, joista hänellä ei ole ikinä ollut
pahaa sanaa sanottavanaan: Charlie ja Stu.
Jos Charlie tahtoisi olla rauhassa, hänellä
varmasti olisi varaa pysytellä omissa
oloissaan. Hän kuitenkin rakastaa jazzia ja
antiikkia. Lisäksi hän keräilee kaikenlaista:
esimerkiksi kirjojen ensipainoksia. Niinpä hän
tykkää matkustella ympäri maailmaa
soittelemassa. Pääseehän siinä samalla
kiertelemään antiikkipuodeissakin.
Wiley Cousins
Wiley: Miten muuten itse suhtaudut menestyksen varjopuoleen? Olet päässyt
sen varsin läheltä näkemään. Tiedäthän, kun ihmisestä tulee todella kuuluisa,
yksityisyys katoaa. Oletko ikinä pysähtynyt miettimään: "Tuohonko asemaan
todella tahdon?"

Ben: Luulen olevani sikäli turvassa, että vaikka haluaisinkin tuon kaltaiseen
asemaan, niin siihen tuskin missään vaiheessa ilmenee mahdollisuuksia.

Brittiläinen Ben Waters on yksi aikamme arvostetuimmista boogie-pianisteista. Viime keväänä
hän keikkaili Suomessa Charlie Wattsin kanssa perustamansa ABCD Of Boogie Woogie
-kvartetin jäsenenä. Waters on myös tasaisin väliajoin vieraillut hieman matalammalla
profiililla oman bändinsä kanssa soittamassa muutaman illan putkia Helsingin Storyvillessä.
Lokakuussa bändi piipahti Helsingissä viimeksi. Tämän vuoden puolella Ben Waters on
tulossa Suomeen kahdesti: huhtikuussa ja lokakuussa.

Pianopuhetta-artikkelin
ensimmäisessä osassa käsiteltiin muun muassa Fats Dominoa ja
New Orleansin pianotyyliä.

MARKO AHO

Linkit: Ben Waters
kotisivu ja MySpace, Wiley Cousins
.

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2012
.
Etusivulle
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English